United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kostohon minäki koito, kostoksi, kovaosainen, mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" Katseleikse, käänteleikse: näki jälkeä hitusen, ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. Läksi tietä tietämähän, ojelvoista oppimahan. Tiehyt metsähän vetävi, ojelvoinen ottelevi.
Tiehyt metsähän vetäpi, Ura saattavi salohon. Marketta Materon neiti Sekä istui, jotta itki, Itki päivän, itki toisen, Itki kohta kolmannenki, Metsän synkässä salossa, Alla vaaran varvikossa.
Veitsen verisen vetääpi, Puukon hirviän hiasta, Jolla akkansa ajaapi, Perehensä peljättääpi, Akan metsähän ajaapi, Pellolle pereväkensä. Kumu kuuluupi kylähän, Tomu toisehen talohon, Metsähän iso meteli.
Sitten vieähän viluhun, Pakkasehen paiskatahan, Annetahan aisan päästä, Seipähästä selkähänkin. Kuinka viina hengen viepi, Surmaa monta Suomen lasta! Moni kuoleepi kujalle, Kuolee päälle kuormansakin, Kuolee reisulla rekeensä. Kuinka vielä viinapäissä Moni metsähän meneepi, Eksyy tieltä entiseltä, Kun ei jaksa jalka käyä, Paljo polkea kykene.
Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi?
Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen, Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti. Meni metsähän kesällä, Lintu lauleli lehossa: "Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuvet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat."
Poimin päivän, poimin toisen; päivälläpä kolmannella en tiennyt kotihin tietä: tiehyt metsähän veteli, ura saatteli salolle. "Siinä istuin jotta itkin. Itkin päivän jotta toisen; päivänäpä kolmantena nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'Elä huua, hullu tyttö, elä, mieletöin, melua!
Tula luttula lei, minä laulelen, hei, niin palmun kuin honkien alla! Mut tule, oi tyttö, mun tupahain, min laitan ma metsähän kerran, niin luovun ma palmuista, linnoistain, ja mulla vain yksi on herra. Tula luttula lei, minä laulelen, hei, ja mulla vain yksi on herra! Minä rakastin metsää ja maailmaa, nyt rakastan häntä mä vain, hän on minun metsäni, maailmain, hän on minun ainoain.
Ampujan käsi värähti, laukaus metsähän tärähti. Korppi ja kettu. Korppi lensi kerran, juuri saalis suussa, hongan oksalle syömään. Kettu huomasi tämän ja juoksi hongan juurelle. Vesissä suin katseli se korpin saalista, miettien, millä viekkaudella sen omaksensa saisi. "Oi sinä kaunis lintu", lausui se korpille, "kuinka kauniit ovat sinun höyhenesi, kuinka suloinen on sinun äänesi!
Meni metsähän kesolla, Lintu lauleli lehossa: »Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat.» Neito vasten vastaeli: »Jos saisinki toisen sulhon, En mä saa sinä ikänä, En omoa kullaistani». Kant.