United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina taas on vilkas, hetken tunteitten lapsi, sangvininen." "Ja semmoisen sanovat minunkin olevan." "Aivan oikein. No?" "Samallaiset luonteet eivät sovellu yhteen." "Päinvastoin, nehän juuri sopivatkin. Kant sanoo..." "Heitä, veli kulta, Kantit syrjään nyt, sillä Kant ei ollut nainut eikä siis ymmärtänyt oikein näitä asioita.
Platon, Kant tahi Schopenhauer opettavat meitä jotain tietämään Jeesus kirkastaa silmämme näkemään ihmisen ja koko olemiston syvän salaisuuden. On sanottu, että Johannes Müller on löytänyt Jeesuksen aikamme riuduttavasta kaipauksesta. Paljon sanottu. Ei kuitenkaan liiaksi. Johannes Müllerin elämäntyö ei ole vielä päättynyt.
Voi koska nään minä senki ilopäivän, Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kant. Es. 8.
Kaks oli meitä kaunokaista, Tällä saarella kanoa, Ja joella joutsenutta, Yhen muotoiset molemmat. Käsikkähä me kävimmä, Sormikkaha me sovimma, Rinnan riihihuonehesen, Kilpoa kiven etehen. Kaks oli meitä kaunokaista, Oli kuin kananpojaista, Yhen äitin vaalimata, Vanhemman varustamata. Pois on mennyt meistä toinen, Toinen suuresti surevi, Itkevi ikänsä kaiken, Aian kaiken kaihoavi. Kant.
Kant. KUOLLUTTA KULTAANSA ITKEV
»Koskas päivä syön-yöllä paistaa, Poikani poloinen?» »Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Emoni kultainen». »Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?» »Konsa tähet taivaalla tanssii, Emoni kultainen». »Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?» »Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Emoni kultainen». Kant. Esip. 4.
En taia sitä epäillä, En pelänne ensinkänä, Ett'ei ota onkeheni Kala viiestä ve'estä, Osaavasti onkiessa, Koukun konstin laskiessa; Vaan sitä epäelenki, Sitä pelkeän pahasti, Ett' en saa ma ensimäistä, Tuolta Toivolan kylästä. Kant.
Eirikki vähä ritari Itse lausui, noin nimesi: »Mistäs tunnet Lalmanniksi?» »Tulennasta tunnen purren, Kahen airon laskennasta. Toisen puolen purjehesta, Uusi on toinen purjepuoli, Toinen silkkiä sinistä, Silkki Inkerin kutoma, Kauan neion kaiehtima.» Kant.
Ei kestä kesäinen lehti Syksyn ilmoissa isoissa, Kukat kaunihit koreat Taia ei talveksi ruveta. Kant. KAKSI KAUNISTA YHESS
Erikoisuuksiin hän ei voinut vajota, sillä hänen palava mielenkiintonsa yhä piti esillä pääkysymystä: mitä on jumala ja mitä elämä? Hän vaan riensi eteenpäin vanhasta ajasta uusimpaan aikaan asti ja pysähtyi Kantiin. Kant vastasi hänen kysymyksiinsä, että on ihan mahdotonta mitään tietää jumalasta, ja todisti että se on mahdotonta.