United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eräänä päivänäpä hän ei tullutkaan tavallisella ajalla aamuisin, ja kuin hän tuli, näkyi selvästi, että hän oli valvonut ja että hän oli hyvin alakulonen.
Astui päivän, astui toisen: päivänäpä kolmantena jo näkyvi Pohjan portti, kivikummut kuumottavi. Ensin huuti huikahutti tuolla Pohjolan joella: "Tuokatte venettä tänne joen poikki päästäkseni!" Kun ei huuto kuulununna eikä tuotuna venettä, keräsi kekosen puita, kuivan kuusen lehväsiä; teki tulen rantaselle, saavutti savun sakean. Tuli nousi taivahalle, savu ilmahan sakeni.
Näissä tilaisuuksissa istuin aina Señoran vieressä painaen häntä pöydän alla polveen, jolloin hän aina katsoi minuun sellaisella enkelimäisen kirkkaalla silmäyksellä, että minun olisi heti pitänyt ymmärtää hänen viattomuutensa ja tosihyveeseen perustuva vilpittömyytensä... Eräänä päivänäpä sattui kuitenkin, että koko talo oli mullin mallin minun tullessani, äiti itki ja isä raivosi puhdistaessaan vanhaa kivääriä, jolla hän aikoi tehdä lopun hävyttömästä naisen ryöväristä.
Näillä tuumin nääntelihe Kolme päiveä kovoa, Päivänäpä kolmantena Kaislat vieressä kahahti; Sen sueksi arvelevi Eikä kättänä kohota: Ei ole muut kuin Yrjö yksin Hukka hulmiva hänelle.
Poimin päivän, poimin toisen; päivälläpä kolmannella en tiennyt kotihin tietä: tiehyt metsähän veteli, ura saatteli salolle. "Siinä istuin jotta itkin. Itkin päivän jotta toisen; päivänäpä kolmantena nousin suurelle mäelle, korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'Elä huua, hullu tyttö, elä, mieletöin, melua!
Tammi taiten vastoavi: "Päivänäpä eilisenä sima tippui oksilleni, mesi latvalle rapatti pilvistä pirisevistä, hattaroista haihtuvista." Otti tammen lastuloita, puun murskan murenemia; otti heiniä hyviä, ruohoja monennäköjä, joit' ei nähä näillä mailla kaikin paikoin kasvaviksi. Panevi pa'an tulelle, laitti keiton kiehumahan täynnä tammen kuoriloita, heiniä hyvännäköjä.
Astui päivän, astui toisen, päivänäpä kolmantena ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi. Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen päähän: kolme oli neittä niemen päässä ... ne on merta kylpemässä! Aino neiti neljänneksi, vitsan varpa viienneksi!
Päivänäpä kolmantena kylä vastahan tulevi. Siitä lieto Lemminkäinen ajavi karittelevi vierimäistä tietä myöten vierimäisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?"
Virkku juoksi, matka joutui, päivä vieri, tie lyheni. Päivänäpä kolmantena aletessa aurinkoisen jo sepon koti näkyvi, tuvat Ilman tuulottavi. Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni, tuprusi savu tuvasta, ylös pilvihin kohosi. Viideskolmatta runo