United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuli tuuli tuolta maalta Puhui purjehen sijahan, Työnti laivan lainehille, Ulommaksi uittelevi; Minä raukka rannikolla, Vienonen vesikivellä, Itkin äänellä isolla Sekä Ukkoa rukoilin: "Kosta, Ukko, säien voima, Aalto ankara kohota, Hurja'a hukuttamahan, Mielipuolta painamahan; Tuo, Jumala, pohjatuuli, Nosta tuuli luotehelta, Tuuli lännestä lähetä Sekä vielä iästä, Vie vienonen kallellehen, Sysäele syrjällehen!"

Syöjätär valio vaimo se virui vesikivellä Lapin päivän paistehessa; kauas kuulti kultasuomut, loitos loisti heljät hapset, heijastui sepel sininen, päällä paaden vaahtiparskun, iljanteella jään ikuisen. Heittihe hepo sivulle, karkasi kahdelle jalalle. Pyhä Yrjänä ylinkä ruoskin orhia opetti, lausui tuolla lausehella: "Miss' on impi meiltä viety, kussa kastettu kaponen?"

Pari poikaa seisoi käärityin lahkein vesikivellä alempana kosken rannalla, käsissä pitkät onkivavat, joita he hiljalleen kuljettivat vastavirtaan ja nykäisivät aina, kun harri tapaili ongen perhoa. Yli virran ja rantojen lepäsi hienoa, himmeäsumuista auerta, joka antoi koko luonnolle lämpöisen, tyynen, vähän väsyneen värityksen.

Astui päivän, astui toisen, päivänäpä kolmantena ennätti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon yöhyt yllättävi, pimeä piättelevi. Siinä itki impi illan, kaikerteli kaiken yötä rannalla vesikivellä, laajalla lahen perällä. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen päähän: kolme oli neittä niemen päässä ... ne on merta kylpemässä! Aino neiti neljänneksi, vitsan varpa viienneksi!

Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi rannalle kalunsa, Venehesen vei elonsa; Itse istuihen sisähän, Soutamahan suorittihen, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunosensa katsomahan. Raukka huusi rannikolla, Verevä vesikivellä, Itki äänellä isolla, Ukkoa rukoelevi: "Ukkoseni, ainoseni!

Halusin jälleen kunnostaa itseäni ja tarjouduin juoksemaan joelle ja täyttämään pullon vedellä, jos hän ensin tahtoi tyhjentää siitä viinan. »Enpä mielelläni heittäisi viinaakaan hukkaan», vastasi hän. »Se on tehnyt sinulle suuren palveluksen tänä yönä. Muussa tapauksessa se on minun vähäarvoinen mielipiteeni aikailisit sinä vieläkin tuolla vesikivellä.

Laulan, laulan laiha piika, Vieritän veretön lapsi; Laulan rannan laiturilla, Vieritän vesikivellä, Johon kaikki aallot käypi, Veen tyrskyt tyyräjävi, Minun raukan laulellessa, Kurjan kuikerrellessani.

Saan kuukausittain vetää sivujani, kuin sivulle lyöty koira, sanoi Sergelius nauraen. Mutta pitäisipä osata lukea ne kirvestystaudin sanat ja olla kolmella vesikivellä paistettu suolanrae suussa, sanoi isäntä hymyillen. Vai sellaistakin tointa se vielä kaipaa... Aina sitä värssyn päivässä oppii, sanoi Sergelius hymyillen ja heitti lusikkansa pöydälle.

Joukossa on niitä, jotka ovat itkeneet, toisia, jotka ovat iloinneet, ja kyynelten keskestä näkyy hymyileviäkin kasvoja. Kaikilla kasvoilla on pääilmeenä toivomus: älä mene! älä vielä mene! Yksi ainoa on joukossa, joka ei näytä huomaavan, mitä ympärillä tapahtuu. Se on nuori poika, joka seisoo syrjin muihin, vesikivellä järvessä. Hänellä on kädessään pieni omatekoinen kannel, kupeella riippuen.

Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä selvälle meren selälle, lake'ille lainehille, noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli venosina veen selällä, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä.