United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, tämän tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?" Ukko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla.
Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?"
Yli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa: "Oisiko talossa tässä ottajata ohjaksien, rinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?"
Siispä on meidän miettiminen, mitä tässä nyt tehdä, oisiko neuvoa vielä; mut ei menemist' ole meidän taistoon; haavan saaneist' eip' ole ottelijoiksi."
Tuop' on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. Sanoi lieto Lemminkäinen, itse virkki, noin nimesi: "Terve tänne tultuani, terve tervehyttäjälle! Kuules, Pohjolan isäntä! Oisiko talossa tässä ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" Itse Pohjolan isäntä istui pitkän pöyän päässä.
"Oisiko kylä kysynyt: 'Missä tuutunen tuvasta, mitä sauna salpa päällä? Sinä oisit vastannunna: 'Tuutusen tulessa poltin, liekun liesivalkeassa. Saunassa te'in ituja, ma'ustelin maltahia." Emo ennätti kysyä, vanhempansa tutkaella: "Mi sinulla, poikaseni, mikä kumma kuulumassa? On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit!"
Suutari tähystää eikä saa selville, mikä se on; hämärä oli jo päivän vallannut. Eihän tässä mitään kiveäkään ennen ole ollut, arvelee itsekseen. Oisiko joku eläin? Ei se siltä ainakaan näytä. Näyttää siltä, kuin sillä olisi ihmisen pää; mutta kun se on valkoinen. Ja mitäs ihminen siinä seisoisi? Kävi lähemmäksi jo näkyy aivan selvään.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalke'ita!" Itse Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, katseleikse, käänteleikse. Arvelee, ajattelevi: "Josp' on kaalan katsomahan, likeltä tähystämähän, mistä tuo savunen saapi, auer ilman täyttelevi, oisiko soan savuja, noita vainovalke'ita."
Nousi aivan aikasehen, Aivan aika huomenessa, Käveli kyliä myöten, Katseli talo talolta; Savun saarelta näkevi, Tulen niemen tutkamelta. Kävi tietä, astelevi Saaren kuuluhun kotihin, Ilman koiran kuulematta, Harakan hatsattamatta. Sitte tultua tupahan Itse tuossa arvelevi: "Oisiko tytärtä täällä, Tämän pojan puolisoa?"
Sodanoppinut Sjolf Sen kuuli. Rinta sankarin arpinen Kohosi mielikarvaudesta, Synkeä varjo nous' hänen otsalleen. Hän saneli: "Tottako ois'? Tuo rauhan ääni oisiko Fjalarin? Kotka jo oisko uupununna Lennosta kunnian avaruudessa? Viel' Erin ylpeilee, Sun voittos vielä ei sitä sortanut. Permejä hiipii pitkin merta, Heit' odotatko sä rannallas'?