United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä Sijan tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Oikea kiitos-uhri. Rikas nuorukainen, joka kauan aikaa oli sairastanut vuoteen omana, tuli viimein terveeksi.
Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynnä, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän rauan synnyn, arvoan alun teräksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksiä, rauta nuorin veljeksiä, tuli kerran keskimäinen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veestä maati manterehen.
Hänpä on minunki luonut näille päiville pahoille, yksin öillä valvomahan, päivällä makoamahan." Astua ajattelevi, käyä kääperöittelevi: päätyi Päivyt vastahansa. Päivälle kumarteleikse: "Oi Päivyt, Jumalan luoma! Etkö tieä poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Päivyt taiten vastaeli: "Kyllä tieän poikuesi!
Vaikka tuhat, tuhat kertaa mielesi olen rikkonut, Minusta sa kuitenkaan et ole poies luopunut. Eikä ajat, eikä vaivat taia meitä erottaa, Eikä maailman esivallat väliämme vierottaa. Tieän kyllä, että kaikki soisit minun sortuvan, Soisit myöski sinun poies puolestani luopuvan. Mutta ystävätäs elä koskaan poies unhota! Muistaa mahat aina häntä, vaikka ompi kaukana.
Nyt olen kokenut kokoilla Kaikki mutkat, kaikki matkat, Kaikki työni toimitukset, Kaikki kirjaan kirjoitellut, Mukaellut muistokseni. Vaan en saatakkaan sanoa, Ihmisille ilmoitella, Minne viimein lykky viepi, Kunne onni ohjoaapi, Niinkuin sanoo sananlasku, Valittaa tarina vanha: Sijan tieän kussa synnyin, Paikan kaiken kussa kasvoin, En tieä sitä sijoa. Kuhun kuoleman pitääpi.
Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mistä tieän Kaukomielen, jotta heitän kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikkä vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa."
Siitä sinne tie menevi. Laulun tieän, ehk' en laula, Oksat karsin, tien osotin, Nuorisolle nousevalle, Kansalle kasuavalle. Siitä sinne tie menevi, Rata uusi urkenevi, Paremmille laulajille, Taitavammille runoille, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa. Noita laulan, joita talan.
Tokko tietäisit sanoa, Mistä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle." Tuon paimo sanoiksi virkki: "Jopa tieän, jotta tunnen; Siitä meille tähti syntyi, Uusi tähti taivahalle, Kun on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna." "Miss' on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna?"
Klaus kurki kurja miesi, Miesi kurja ja kamala, Istui aitan kynnyksellä, Sekä istui että itki. Kiesus äiänä käveli: "Mitä itket Klaus Kurki?" "Kyll' on syytä itkemistä, Vaivoja valittamista: Poltin oman puolisoni, Sytytin syleni täyen, Poltin pienen poikaseni, Vastakannetun kaotin." "Kyllä tieän Elina rouan " "Missäs on Elina roua?"
Vaka vanha Väinämöinen päätänsä kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tieän: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysyä, mi sinä olet miehiäsi ja kuka urohiasi?"