United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illalla ja yöllä olivat matkustajat vähin erin Kesälahden laiturissa keräytyneet Don Juaniin ja vetäytyneet makuulleen mikä millekin salongin ja hytin sohvalle, ja aivan outo seurakunta oli se, joka aamulla Punkaharjun kohdalla nousi kannelle karkottamaan viileässä tuulessa unta silmännurkista.
Käteeni, tohtor', tarttukaa Ja tungoksesta harpatkaa Nyt kerrassaan! Mun moistenkin Tääll' liian hurja olla on. Vaan muapa vetää tuonne viidan varjohon. Kas, mitä valoa oudonmoista Lävitse lehvän sieltä loistaa! Tuleppa, meemme tuonne urkkimaan! FAUST. Sä ristiriidan henki! Niin, no johda vaan Sä matkaa, mutta onhan omituista: Me Valpor'yönä käymme Brokkilaan, Tääll' ollaksemme erin muista.
Eikä se jäänyt vastausta vaille: kun en muita tuominnut, niin ei minuakaan tuomittu, vaan suvaittiin ja suosittiin. Niinä aikoina kääntyi mieleni kotia rakentamaan. Vähin erin olin säästellyt rahoja ja ostellut hirsiä oman talon rakentamiseen. Varat vielä uupuivat, mutta kauppias naapurissa lupasi lainata apuaan. Niin kohosi vähittäin hirsi hirreltä rakennus ja sen rinnalla yleni iloni.
Nuo miehet Vain laita pois, niin anteeks annan sulle, Jos mitä tuskaa mulle hankkinet. HUBERT. Pois menkää; yksin meidät jättäkää. PALVELIJA. Mielisti erin moisest' olen työstä. ARTHUR. Voi mua, pois kun sätin ystäväni! Häll' ilkas katse on, mut sydän hellä. Takaisin kutsu mies! Hän säälillään Sun säälis elvyttäis. HUBERT. Nyt ole valmis. ARTHUR. Apua eikö? HUBERT. Ei, vaan silmät puhki.
FAUST. Vai tuoko koirast' irti lähti! Skolasti kulkijain! No entäs sukkelaa! MEFISTOFELES. Oi terve teitä, kirkas opin-tähti! Sain teiltä suitsu-saunaa polttavaa. FAUST. Mi nimes'? MEFISTOFELES. Turha kysymys tuo mielestäin Sen suuss', ken sanaa halveksii niin perin, Ja ollen aina ilmiöistä erin, Vaan pyrkii peri-oloon päin!
Useasti kävelin ulos kaupungista johonkuhun yksinäiseen puistoon, lu'in virsikirjastani virsiä ja rukouksia, ja sillä keinoin taivuttelin itseäni vähin erin Jumalan etsimiseen. Siitä seurasi, että synteini tunto alkoi ruveta edistymään, mutta sitä häiritsi alinaikainen ajallisen elämän suru.
»Kesä kaunis, ihana kesä, kuinka olet lyhyt!», ajatteli Maissi katsellessaan avoimen akkunan ääressä, miten puutarhassa jo siellä täällä näkyi kellastuneita lehtiä. Kauan hän istui siinä ajatuksissansa, mutta isänsä kysymys: »Maissi, mitä siellä nyt uneksit?» herätti hänet haaveistansa, ja hän vastasi: »Ajattelin vain katsellessani noita kellastuneita puita, että tämä kesä oli erin lyhyt.
Vähin erin hinasi hän tätä kotelota, jonka sisässä oli kultaa ja hopeata, lähellä olevaan Tarhija-järven rantaan ja nosti siellä veneesen, viedäkseen sen omiin kätköihinsä. Vielä otti hän toisen aarteen "Loutuvuoresta," jossa oli kuormittain vaskirahaa, ja jotka molemmat aarteet olivat useinmainittujen urhojen venäläisiltä ryöväämiä rahoja.
Ei hän ollut Iso-Peskiissä koskaan käynytkään, vaikka kyllä bjelajeffiläiset olivat, ja Osipoffin akka oli sieltä kotoisinkin. Kyytimies tuo ei niin tuntemattomalla matkalla erin tarpeeton olisi. Ja siinä veikeästi ja hymyilevänä käyskennellessänsä osuikin tuo hevosmies siihen tielle. Se oli suomalainen Jussi Ropotti. Oli äskettäisin muuttanut tänne main Suomen puolelta.
Tähän ei suinkaan ryhdytty pelosta, että hän pääsisi pakenemaan taikka siitä syystä, että luultiin hänen sitomatonna ei voivan kestää kidutusta, vaan siinä älykkäässä tarkoituksessa, että hän saatettaisiin tuntemaan oman avuttomuutensa ja että hänen rohkeutensa siten vähin erin askel askeleelta masentumalla lannistuisi. Hirventappaja ei tehnyt minkäänlaista vastarintaa.