United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jos nyt mulle miekan saisit sekä kalvan kaunihimman, joka joukolle pitäisi, saattaisi satalu'ulle!" Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan, jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon hävitti. Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli: kivet jätti kiukahista, pitkän pihlajan pihoista.

Ja mitä tuommoinen musikantti nykyaikoina häissä tienaa. Ennen oli pari miestä tarpeeksi, nyt täytyy niitä olla nelin, viisin; ennen oli pienet tuvat, hienot sävelet ja suuret rahat, nyt on suuret tuvat, suuret sävelet ja palkka pieni." "No eikö teidän arvonne opettajana siitä alennut, että soititte häissä?" kysyi nuori mies.

Miettehet kummat kulkevat mielessäin kuni tuulien tuvat, muistelot tummat, aikojen ammoin menneiden kultaiset kuvat: nuo olen rannat jossakin nähnyt, rannoilla saunat ja talot, valkeat sannat, saaret ja salmet ja ympäri huokaavat salot.

Pentin pieni pirtti ja Sormulan suuret tuvat, jopa saunakin olivat ahdinkoon asti täynnä aseilla varustettuja miehiä. Niitä oli eilispäivän kuluessa saapunut läheltä ja kaukaa. Illalla oli ollut suuri neuvottelu Sormulan pihamaalla. Vielä kerran oli Heikki Sormuisen ääni kuulunut miesten neuvottelussa.

Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ellös olko milläkänä, milläkänä, tuollakana! Tuvat uuet tehtänehe, paremmat osattanehe, Pohjola so'ittanehe, Lemmon kansa kaattanehe."

Olimme nähneet kaikki nuo »omat tuvat», jotka suomalaisuuden ja kansallisuuden eri harrastukset olivat itselleen rakentaneet, kaikki nuo varastohuoneet ja työpajat, joihin sopii koota, joissa kartuttaa ja säilyttää ja saavuimme lopulta senaatin torille.

Jahka minä oikein sinulle näytän täällä taloja, niin saat vasta nähdä jotakin. Oletko sinä täältä kotoisin? Olen minä, Helsinkiläinen olen. Ja olet nähnyt vain nuot suuret tuvat täällä. Minä olen muitakin kaupunkia nähnyt. Semmoisia pieniä, mitä ne ovat? Kyliä vain Helsingin rinnalla. Niin, mutta minä olen nähnyt sellaisia paikkoja maalla, ettet sinä täällä Helsingissä olekkaan semmoisia nähnyt.

Syyskirjavat kuvat kuin tuulien tuvat mun sieluni silmien ohitse käy, monet mennehet muistot kuin kuolevat puistot punahehkunta, jolle ei loppua näy. Olen tottunut tuohon: näin nääntyvän ruohon ja kuolevan kukkien sydämestäin, mut mistä, ah mistä sävel soi kevähistä taru lempeni, jonka jo loppuvan näin?

Itse ei hän kuitenkaan jouda sinne hautajaisiin mennä; hänellä on nyt vaan kosto Untamolle mielessä, joka viimeinkin on suoritettava. Ja se suoritetaankin täysin mitoin, täysin määrin. Kullervo kaataa kaiken tuon vihatun kansan: Joukon Untamon hävitti, Tuvat poltteli poroksi, Kivet jätti kiukahista, Pitkän pihlajan pihoista. Näin perinjuurisen voiton saatuansa palautuu hän kotitaloon takaisin.

Tahtoisin nähdä ma lapset ne buurein, leirissä, päällä kaupungin muurein, liekissä, tulessa, leikkivän sotaa, kylvävän ympäri kuoleman otaa, silloin kuin tuvat on tuhkana, milloin leirien lapset ne nähdä ma saan? LAPIN KES