United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa näkyvi, etähältä haamottavi; havukoita haavat täynnä, koivut kirjokoppeloita." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki! Havukoita ei ne olle eikä kirjokoppeloita: ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki.
Venäjän Karjalasta: Kuule ensin, katso siitä, Kuinka kummalta näkyvi Tämänaikainen elämä: Miehet muutkin jos minäkin Piipun pohjilla pilaavat Suunsa seuvun semmoiseksi, Jott' on leukansa liassa, Parta paksussa porossa, Ihmestä iho sininen, Tupakasta turmeltuna.
Me vaivoin kiipesimme louhten lomaan ja joka puolla vuori uhkas meitä ja jalkaa, kättä vaati nousu jyrkkä. Kun oltiin ylä-äyrähällä kuilun, rinteellä vuoren avoimella, kysyin: »Mun Mestarini, mitä tietä mennään?» Hän mulle: »Alaspäin ei askeltakaan! Mua seuraa, vuorta nouse, sikskuin joku näkyvi, joka tiemme varman tietää.»
Virkku juoksi, matka joutui, päivä vieri, tie lyheni. Päivänäpä kolmantena aletessa aurinkoisen jo sepon koti näkyvi, tuvat Ilman tuulottavi. Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni, tuprusi savu tuvasta, ylös pilvihin kohosi. Viideskolmatta runo
Toukka kaivoi. Missä toukka? Kukko nokki. Missä kukko? Kuusosessa. Missä kuusi? Kirves kaatoi. Missä kirves? Seinän alla. Millä sieltä saatanehe? Haapaisilla halkosilla, Korennoilla koivuisilla. Kirkon teko. Mikä tuoalla näkyvi? Talo tuoalla näkyvi. Mikä tuon talon takana? Lampi tuon talon takana. Mikä lammin laitasella? Vene lammin laitasella. Mikä venehen sisässä? Kätkyt venehen sisässä.
Louhen veneen vielä ollessa kaukana, Lemminkäinen ainoasti näkee »pienen pilven pohjosessa»; sitten jonkun ajan päästä jo hänelle: Saari kaukoa näkyvi, Etähältä haamottavi; Havukoita haavat täynnä, Koivut kirjakoppeloita. Viimein vihdoin hän selittää lähenevän vaaran koko sen uhkaavassa suuruudessa: »Jo tulevi Pohjan pursi, Satahanka hakkoavi; Sata on miestä soutimilla, Tuhat ilman istumassa».
Itse itki Lemminkäinen, sini itki ja sureksi, kuni saaren maat näkyvi, saaren harjut haimentavi. Ei hän itke saaren maita, saaren harjuja haloa: itki saaren impy'itä, noita harjun hanhosia. Siitä lieto Lemminkäinen laskevi sinistä merta. Laski päivän, laski toisen.
Kenpä vuotti veljeänsä, toivoi taattonsa tulevan; sepä vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. Kaukoa näkyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan välillä. Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: "Mipä tuo merellä outo, kupa kumma lainehilla?
Katsoi toiste, katsoi tarkoin, sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa näkyvi, etähältä ennättävi, havukoita haavat täynnä, koivut kirjo-koppeloita." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki; havukoita ei ne olle, eikä kirjo-koppeloita, ne on Pohjan poikasia; katso tarkoin kolmannesti!"
näkyvi äkkiä taas taivas, valoin tuhansin, vaikka yhtä heijastavin, joit yksin äsken sai se valkeutensa. Tuo taivas-ilmiö mun muistui mieleen, kun maailman ja kuninkaitten kuvan tuon vaikeni taas pyhä valtanokka. Ja valot vilkkaat, vielä kirkastuen säkeitä haihtuvia, haihtuneita mun muistostani, loihe laulamahan.