United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !


Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." Laski virkun vieremähän; ajavi suhuttelevi ylimäistä tietä myöten ylimäisehen talohon.

Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Luokki tuominen tulevi, Aisa koivuinen ajavi. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Rahat raskuen tulevat, Tengat pienet piehtaroien, Killingit kipoa lyöen, Tolpat toistansa ajellen. Vielä tälle neitoselle, Tälle pienelle tytölle, Tuoahan Turusta sormus, Kihlat toiset Torniosta, Riiasta hopiariksit, Sormus Suomessa valettu.

Otso rauhassa pesivi pelloillamme, niituillamme, kaaren kantaja ajavi Kalman hirven hiihtomaita. AINIKKI. Oi, hyvä, hyvä emoni, varmaan hän tullevi kotihin, saapuvi emon sylihin, rikkahana, rakkahana, vierellänsä neiti nuori.

Hyppäsi hyvän selälle, Hyvän laukin lautasille, Ajoi päivän, ajoi toisen, Kohta kolmannen ajavi; Niin päivänä kolmantena, Pääsi neitojen kisahan, Kassapäien karkelohon, Noille Väinölän ahoille, Kalevalan kankahille. Ken ihanin impyistä, Kassapäistä kaunokaisin, Sen hän koppoi koprihinsa; Itse tuon sanoiksi virkki: "Elkäte sinä ikänä, Ilmottako immet milma!

Ajoi päivän, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo päivänä kolmantena yllättävi Väinämöisen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin käynemme kosissa: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän."

Mies ratsain laaksoa matkustaa Niin verkkaan, suruisaan: "Oi! matkaanko armaan sylihin, Vai hautaan kolkkoisaan?" Ja kaiku vastaa vaan: "Hautaan kolkkoisaan!" Ja eespäin ajavi ratsumies Ja syvään huoahtaa: "Näin kuljen ma hautaan varhaiseen No, tuolla hoivan saa!" Ja kaiku vahvistaa: "Tuolla hoivan saa!"

Joko lähdemme lentämään taas maille lemmen ja riemun ja heitämme talven ja jään? En tiedä, miks sua pelkään, kun näin sua katselen. Minust' on kuin silmies yöstä sois kaikuja kellojen. Ne soittavat riemuhun suureen, tai suurehen murheeseen. En tiedä, miks sua pelkään, kun näin sua katselen. Mikä on laulu lainehilla, soitto aalloilla sorea? Laiva aaltoja ajavi, häävene vesiä käypi.

Nuoriso hurja on, Ajavi ahjohon, Ajavi lietehen, "Mettinen! mettinen!" Leimu nyt lensi, oi! Hehkuhun hehku toi. "Pois mailta neitojen! Poikanen! poikanen!" LYYRILLISI

Kuuli tuon Katerman nainen halki harvan sintsin seinän, kiirehti tupahan tuosta: "Joudu jo Oterma, juokse, pursi aaltoja ajavi, veli viepi veljen vaimon!" Ilkkui ontuva Oterma: "Menköhön, mikä menevi, pohja on puhki purtosesta." Toki nousi nostamatta, orhin tallista talutti, raikahutti rantatielle; säikkyi vaimo vietäessä: "Oi Katerma, kaunoiseni! Nousevi punainen pilvi kotoisilta kukkuloilta."

Vaka vanha Väinämöinen itse itkuhun hyräytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siitä reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, helähytti helmisvyöllä; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kylä tulevi: kolme tietä kohtoavi. Vaka vanha Väinämöinen ajavi alinta tietä alimaisehen talohon.