United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki: rauta vellinä viruvi, kuonana kohaelevi, venyi vehnäisnä tahasna, rukihisna taikinana sepon suurissa tulissa, ilmivalkean väessä. "Siinä huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen!
Järjetön oletkin, orja. Heitä, heitä! ei enempi! Väisty tuosta tuonnemmaksi! Nyt on rauta rappiolla, Alasin alas sujunut, Koko työ pahoin pilattu. Mikä turmelikin miehen? Kullervo syrjässä tuijottaa nolona. KULLERVO. Miestä myöten työ aseta. Kullervon ei kunto mahdu Sepon seinien sisälle.
Tuli ei polta tuttuansa, herjaele heimoansa. Kun tulet tulen tuville, valkean varustimille, siellä kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: miesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan päättimiksi. "Senp' on päivyen perästä rauta suosta sotkettihin, vetelästä vellottihin, tuotihin sepon pajahan. "Tuon seppo tulehen tunki, alle ahjonsa ajeli.
Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, poikki Pohjolan merestä sepon Ilmarin pajalle. Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?"
Kasvata, mehuinen metsä, Sepon karja kaksin kerroin, Karjan anti kolmin kerroin, Niin kansa Kalevalassa Siitä kiittäisi minua, Tottelisi toivojani, Käskyni hyvin kävisi, Riista, rikkaus sakoisi, Valtanikin vahvistuisi. Missä työväki palolta? Luulin ääntä kuulleheni. Ovat poissa! Loitompana Päivällistä kai purevat. On kovassa kalvamista. Heille pohjan pontta näytän. Mutta paimen?
Ja kuin sepon toimin ja töin tuo nous tarun Sampo, antaja auvon ja onnen muinahisen, niin voittava kansan on voimin sen henkikin, heilivä hiljaisin päivin ja öin, taas nuorissa nostaen taattojen tarmon ja ponnen ja rakkauden, pyhän, hehkuvan, täyden tähän maahamme karuun, sen sankaritaruun, mi enää ei konsana katoa kannelta pohjoisen taivaan: siks isketty syvään se on sydänveriin ja veljesten vihaan ja vainoon ja vaivaan.
Kahdesneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön poika, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi työtä iltasella isännältä iltaseksi, emännältä aamuseksi: "Työt tässä nimettäköhön, nimi työlle pantakohon, kulle työlle työntyminen, raaolle rakentuminen!" Seppo Ilmarin emäntä, tuopa tuossa arvelevi, kulle työlle uusi orja, raaolle rahan-alainen.
Annikki hyväniminen, yön tytti, hämärän neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, päähän portahan punaisen. Käsin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siitä sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan.
ILLI (viimeisenä, yksin). Arpani on lyöty: mieron Laaja selkä on kotoni, Sepon luona ei sijani Tästä päivin. Jo tulevat: Poistuu. ILMARI ja ANJA parin TY
Perällä tanssitaan "Kalevalan tanssia". Etualalla keskustelua. LOKKA. Eikö jo kellojen helinä Kaikunut kylien kautta? Eikö kuulunut kumina Soiton ja iloisen laulun? ESIRATSASTAJA. Minä hääväen edellä Ratsastin pikemmin lensin. Näin kylissä loimuavan Tiepuolissa tervasroihut. Hääparille kansa huusi: "Onnea sepon suvulle!" Väinö joikui, kangas kaikui, Parvi Pellervon säesti.