United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuinka hän siksi oli tullut, missä hän oli nuo 100 markkaa lainannut, sitä ei hän kuitenkaan vielä selville saanut. "Oikein hävettää itseäni, että noin join plätikkään itseni", tuumaili hän puhallellen paksuja savurenkaita suustaan. "Jospa nyt Aino olisi saanut tästä tiedon Uh, silloin olisin hukassa." Jo tuli hänen vuoronsa. Hän astui tohtorin vastaanotto huoneesen.
Mut on täällä Aino tyttö, Armahin emonsa lapsi. Kun oli kuullut laulustasi Mainetta yli vesien, Niin ihastui, ihmetteli, Tahtoi nähdä laulajata. KOUKI. Tuoll' on Kirrikin takana, Joukolaisten joukon jatko. Kirri näyttää julmistuneelta. V
Näin katosi viehätyksen lumous, vaan sitäpä ei kaivannutkaan Aino: he olivat jo vanhat tuttavat, he tunsivat toisensa, eivätkä sentähden tarvinneet mitään ulkonaisia viehätys-keinoja.
AINO.
"Lukenut ainoastaan muutamia vanhanaikuisia kirjoja ja Robinson'in" ajatteli ylioppilas hymyillen itsekseen. "Hyvänen aika, kuinka viaton ja lapsellinen lukenut Robinson'in." Huoneesensa tultuaan avasi Aino kirjan. Kannelle oli painettuna: "Naisen elämä ja velvollisuus evankeliumin valossa, kirjoittanut Adolf Monod."
Istukaa, rouva Hyöriin, ja pikku Sanni, tule tähän viereeni! Joose maisteri ja Nummi herra! Tuossa on tuolit. Aino, istuppa tähän. Ilma tyttöseni, kaada teetä nuoremmaksesi! Ja juokaa nyt, ennenkuin jäähtyy.»
Päivä painui, tähti sammui, Aino aaltoihin ajoihe, katoi kaunis ilman alta. Lankes laulajan unelma, katkes kielet kanteleesta, sydän hyytyi, järki jäätyi. Aika on nyt tuskan tullut, arki pitkä, auringoton, kausi karkean elämän. Metsä mykkä, taivas tyyni, luonto suuressa surussa, loitonnehet linnut kaikki. Voisin vaieta minäkin, kauas mennä näiltä mailta, niinkuin päivä, niinkuin pilvi.
Yhtä ihmeteltäviä ovat Kalevalan esiin-asettamat naisluonteetkin: kaino, hentotuntoinen Aino, joka tahdottomana musertuu kovan kohtalonsa alle, maan mainio Pohjolan neito, hempeä ja oikullinen kotonansa, sulollansa kaikkia viehättävä, mutta säälimätön emäntä Kullervo orjaa kohtaan, Lemminkäisen hellä, uskollinen äiti, puhtain äidinrakkauden kuva, jota runous ikinä on esittänyt, Louhi, Pohjolan ilkeä emäntä, Kalevalaisten luonnollinen vihollinen, jota kuitenkin kuvaillaan lempeäksi äidiksi, j. n. e.
"Tulee kyllä", vastasi pastori lyhyesti ja siihen vastaukseen täytyi Halvarin tyytyä ja lähteä käskyä toimittamaan. Tuskin kuukautta sen jälkeen kuin Aino oli lähtenyt kaupunkiin oli hän jo rakkaassa kodissaan, ja syleili iloisena isäänsä.
Virta jo jalkoja vetävi, Hiekka silmiä hijovi. Anna jos mitäkin annat, Mutta säästä siskoasi! NUORI JOUKO. Kun pyörrät pyhät sanasi, Annan pirtin pyyhkijäksi, Kutojaksi kultavaipan, Mesileivän leipojaksi Annan Aino siskoseni. Voi katala kauppojasi! Voi minua mies poloista! Poistuu. Se oli voittoa parempi!