United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ratsumestari asettui hänen tielleen. Tosiaankin, sanoi hän, luulenpa pienen ruotsalaisen kreivin pelkäävän meitä. Siivosti nuori ystäväiseni, siivosti; teidän sievät neidonsormenne eivät suinkaan ilmoisna ikänä murra rautakenkää kahtia. Juokaa, perhana soikoon juokaa, sanon minä, hänen puolalaisen majesteettinsa malja!
Nikkilän emäntä yritti kiittelemään, että ei toki enää, ja katseli kuin kahden vaiheilla. Mietti, että hän ei juo, vaan Nikkilälle vie tämän kupin, jos kehtaisi sanoa. »Tulkaa ottamaan.» »Kiitoksia, juokaa itse vain, johan se minulle riittää yksikin kuppi.» »On sitä täällä. Tulkaa vain juomaan, niin viedään sitten Nikkilällekin.»
Hän seisoi tarjoilupöydän takana hymyillen surumielistä hymyään, jonka vilpittömyyteen täytyi tänään jokaisen uskoa, ja kaasi lakkaamatta tyhjät lasit täyteen. »Juokaa, rakkaat ihmiset», kehotteli hän. »Taloni onnettomuuden ei tarvitse teitä estää. Mitäs siitä, jos hänet ammutaan. Hän kuolee urhoollisen kuoleman kunniansa ja isänmaan puolesta.»
Siihen hän ei mitään vastannut, pysyen yhä samassa asennossa. Silloin tällöin liikahtivat hänen kasvonsa aiheettomasti, ja minusta näytti kuin olisi hän vavahdellut itsekseen. Toti alkoi nähtävästi kohota yhä enemmän hänen päähänsä. Nyt yhteinen malja ... juokaa, pojat ja tytöt, olutta ja limonadia ... ja sitten tanssimaan! huusi ystäväni tuonnempana.
Juokaa, herra kivalteri, ja antakaa naamanne loistaa ... tai muussa tapauksessa väistykää syrjään! Kivalteri kirosi ja puri huultaan. Ei tarvitse ihmetellä, jos Bakkusta kunnioitetaan enemmän kuin kuninkaallista poliisia. Kivalteri vetäytyi pois joukosta. Hän luultavasti pelkäsi riitaa niin suuren joukon kanssa. Lompakko esiin! ärjäisi ravintolanpitäjä korkealta paikaltaan.
Vaikka huone oli etelään päin, ei tammikuun aamun ensimmäistä sarastusta vielä näkynyt, kun nuori jättiläinen syöksähti huoneeseen, kantaen kädessään vähäistä saviastiaa. Juokaa majuri, juokaa! huusi hän, se tekee teille hyvää! ja niin puhuen vaipui hän tainnoksiin sotilaan vuoteen viereen. Naiset riensivät sisään ja saivat hänet jälleen tointumaan. Bertelsköld puristi kiitollisena hänen kättänsä.
Hän hymyili onnellisena kuin lapsi. Nainen seisoi murheellisena pää kumarruksissa. "Ja sitten tarjosin minä teille lasin viiniä eikö niin? Sen muistan niin hyvin. Kas, onhan meillä tässä sherryä. Voimmehan siis tehdä niinkuin silloin." Hän otti karafiinin vapisevaan käteensä ja kaatoi viiniä kristallilasiin. Se kimalteli kuin sula kulta. "Kas tässä. Juokaa!" "Kiitoksia, en." "Miksikä ette?"
"Minä annan viisi kruunua, mutta pane minun edestäni huomeiseen asti, Fredrik." "Enköhän pane kerrassaan kymmenen; etpähän sinä koskaan maksa sitä kuitenkaan takaisin." Ja isäntä pani paperirahan hattuun. "Nyt lähden. Juokaa minun sampanjaani niin paljon, kuin haluttaa. Ehkä tämä onkin viimeinen kerta," mutisi hän itsekseen ja otti vähän jälkiruokaa tuomisiksi.
MIKKO. Se on liian vähän. Mitä semmoisella talolla tekee, jossa ei metsää ole muuta kuin talon tarpeeksi. Tehkää hyvin ja juokaa kahvia. Anna Liisa, tule pitämään puoliasi, sinäkin. MIKKO. Anna Liisako se siellä piiloitteleiksen luomapuitten takana? Näin kyllä, että puut pyörivät, ja arvasin, että joku siellä mahtaa olla niiden toisella puolen. RIIKKA. Tule nyt, tule!
»Ei sitä suinkaan muuta mene kuin nahka», lohdutteli Iikka. »Juokaa vielä kerta, niin kestätte kuin mies.» »En, minä en voi.» »Mitenkäs sitte voitte vastustaa venäläistä, kun hän tulee, jos nyt näin vähästä köntistytte? Juokaa, sanon minä.» Ja Yrjö joi taas. »Kas niin, koettakaa nyt nousta ja astua vähän.