United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katsokaa tätä poloista lasta! Hän kaatuisi heti paikalla, ellen pitäisi häntä käsilläni kiinni... Katsokaa hänen kuolonkalpeita kasvojaan ja säälikää häntä! Kuinka voitte luulla, että tämä viaton tyttö... Samassa kuului nopeita askelia vierashuoneesta. Luullen renkien olevan tulossa suuttunut isä riensi ovelle ja paiskasi sen selkoselälleen.
RIIKKA. Voi minua poloista, mikähän tästäkin syntyy. VARRO. Anteeksi, anteeksi! Onko rouva kotona. Nythän nään että se on totta. KATRI. Tehkää hyvin ja astukaa sisään, hän tulee varmaan heti. Riikka menee ja vilkuu hyvin salaperäisesti. No Katri, mitenkä hampaan poltteen laita nyt on? Kiitoksia kysymästä, kyllä minä nyt olen melkein terve. Olen lakannut jo käyttämästä kresoottia.
"Minä en ole syntynyt niissä oloissa, joihin te nyt näette minun joutuneen: ne onnettomuudet, jotka ovat kohdanneet minun poloista isääni, se sanomaton kurjuus, jossa äitini on, ovat pakoittaneet minua tätä askelta ottamaan, jota minä ainoastaan suurella vastenmielisyydellä olen tehnyt."
Itsekseni ajattelin, että parempi vaan, että pysytkin siellä, missä olet. Enkä voinut olla surkuttelematta tuota Katri emäntä poloista, jonka täytyi olla tuon Tolpan Pirjon tytär. Niin palasimme taas punaiseen sukulaistaloon, jonka nimi oli Aspela. Sen päivän ja vielä toisenkin päivän sain olla Aspelassa. Siellä ei ollut minkäänlaista kumppania, jonka kanssa olisin päässyt Ouluun.
Tuota kyllin tehtyäni muistin taas nälkääni ja istahdin keskelle lattiaa katkerasti valittamaan. Voi minua poloista! huusin turhaan kohti korkeutta. Tässä minä nyt olen, minun on paha olla, eikä kukaan tule minua auttamaan. Mahtaneeko kukaan tietää edes, kuinka orpo ja onneton minä olen ja miten nälkä minun sisuksiani nävertelee.
Näin erään hienon herran hävyttömästi myhähtäen sylkäsevän mokomalle näylle, näin jonkun neiden kummastuksella, säälillä, melkein inholla katsovan minua poloista, joka noita kurjia olentoja seurasin, mutta näinpä myöskin sotamiehen, joka kunnioitusta seisattui vainajalle antamaan. Minä en kumminkaan noihin mielenosoituksiin huomiotani kääntänyt. Astuin vaan syviin mietteisin vaipuneena eteenpäin.
Täytyy alkaa alusta, voi minua poloista, pääsenkö minä tästä enää milloinkaan ongelle? Koskee hartioihin ja ihan pakottaa selkää. Joko nyt sitten lähdetään vapaa hakemaan? kysyn minä niin säyseästi kuin suinkin voin, kun siima vihdoinkin oli valmis ja kiinnitetty onkeen solmulla, jonka olen isälle mieliksi ollut oppivinani, mutta jota en koetakaan painaa mieleeni.
Voi minua poloista!..." Ja hätäynyt isä olisi jatkanut tätä kuinka kauan hyvänsä, jollei Laura ja Ainakin olisi tulleet hänen avukseen. "Mutta, isä kulta," sanoi Aina, "enhän minä enää ole kipeä; sain vaan äkillisen pyörrytyksen, ja tätä nuorta tohtoria on minun kiittäminen pikaisesta avusta." "Oma lapseni, oma pikku tyttöni, no Jumalan kiitos! Säikähdinpä oikein niin, että täytyy istuani.
KERTTU. Mitenkä Se voisi olla mahdotointa, pispa Kun on sen mahdolliseks' sanonut? Ah, herra prior! Naista poloista Nyt kuulkaa!
Leo katosi kannen alle, mutta Martti istuutui entiselle paikallensa peräsimen rattaalle. "Minä olin liian epäileväinen!" mutisi hän itsekseen. "Hän nukkui todellakin, eikä siis voinut olla milläkään valheella varustettu. Häntä meidän ei suinkaan tarvitse pelätä. Voi poloista sinua, vanha Elshöft, jos Jumala antaa meidän onnellisesti palata Bremen'iin!"