United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puuttuu ihminen, puuttuu »jumalan kuva». Eikä meidän tarvitse ajatella, ettei eläviä olentoja olisi: onhan maailma täynnä elämää, saattaa olla ihmismuotojakin. Mutta ennenkuin luojan voimat pääsevät muodossa tajuisiksi, ei Väinämöinen, ei Logos vielä ole päässyt vapaaksi emonsa kohdusta.
Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tuonne tyttöni katosi, tuonne sai sisaruesi: läksi marjahan metsälle, alle vaaran vaapukkahan; sinnepä kana katosi, lintu kuoli liian surman, surmahan sanattomahan, nimen tietämättömähän. "Kenen tyttöä ikävä? Kenen muun, kun ei emonsa! Emon etso eellimäisnä, emon etso, emon kaiho.
kun pääset tuollepuolen laajan laineen, kehoita tytärtäin, ett' eestäin sinne rukoilis, miss' on syyttömille korva. En luule, että rakastaa mua enää emonsa, heitettyään leskenhunnun, takaisin toivova jot' on hän kurja. Hänestä havaita on helppo varsin, kuin kauan kestää naisen lemmenliekki, jos silmä, kosketus ei lietso sitä.
Kenpä virttä moittinevi, Laulua alentanevi, Sille tyttö syntyöhön Pätsirinnan valkoiseksi, Tervaskannon kaunoiseksi, Niin on laiska, kun emonsa, Alla aian maattavaksi, Lepikköön levättäväksi. Toisin ennen, toisin eilen.
Niinkuin Alkmeon, isän pyytämänä, emonsa oman murhas: täyttääksensä tunteita lapsen tunnottomaks tuli. Täss' on sun huomattava, että tahtoon sekoittuu väkivalta, jonka vuoksi rikosta moist' ei voida anteeks antaa. Vapaasti vaikk' ei tahto suostu pahaan, se siihen suostuu sikäli kuin pelkää, jos kieltäytyy se, pahaa suurempata.
Kullervo Kalevan poika Tuop' on suoriksen sotahan, Suotta suoriksen sotahan, Tahallansa tappelohon, Vasten kieltoa isonsa, Emonsa sitäi enemmin.
Navetasta pitää sitten »tuiskuna» rientää tupaan, josta jo kuuluu oman pienokaisen itku: Eikä lausu lapsi parka, Saata kieletön sanoa: Onko vilu, vaiko nälkä, Vaiko muu tapahtumainen, Ennen kuin tulevi tuttu, Kuulevi emonsa äänen.
Yhdestoista runo Aika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä. Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa. Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni.
Nuoret kokoontuivat reippaan, ystävällisen Hedda tädin ympärille kuten kananpoikaset emonsa turviin.
Se aina kasvoi nuoreen karhuikään saakka milloin suuremmalla, milloin vähemmällä ystävyydellä sietäen emonsa käsittämätöntä ystävää, kunnes viimein samosi pois muille markkinoille; sillä Kroof oli yksinvaltias omalla alueellaan eikä sallinut omain lastensakaan tulla mailleen niiden täysi-ikäisiksi vartuttua.