United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vienan rannall' koivun alta Kuului soitto kaunihin, Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltoihin. Siellä istui ihanainen Neitsy kanteloinensa, Sulhoansa surevainen, Vieras mailla kaukana. »Pian rientää nuoruutena Niinkuin laine; rakkaus Polttava on rinnassani, Lauluni on valitus. Kukoistus on tärkki liljan, Surkastuva muotoni. Kultaseni! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani».
Aavehena kelmeänä seisoin mä, Tuomarihiin katsahtelin, koito, Katsahtelin joukkoon hänen oikeal, Joukkoon hänen vasemmalla kädellänsä: Kaunihimmat haamut paistees kunnian, Ikuhiset vieraat hameissanne heljis, Minä valkeuden valkeudes nään, Päivän otsal tähdet ilosina kiiltää, Myhäileevät aurinkoisen olkapäil!
Ja se nousi Suomen päivä, nousi kullaisna keränä, ja se kaikui Väinön kannel kuin koski keväisnä yönä, keväthonkien humina; ja se huomas heimo Suomen, muisti itsensä ijäisen, entisen elonsa tiedon, armahan ja aurinkoisen: lujin on lempi luottehista, laulu lahjoista elämän, elo Luojan antimista. Kirkastui jo kansan kilpi. KES
Mut taru lisää: heistä toinen toisen jos pettää, kumpikin he heräjää, voi toinen anteeks suoda angervoisen tuon toisen syyn, mi syynsä selittää, elämä vieläi heille aurinkoisen voi illan antaa, mutta murhe jää, kuin katsois toistaan kautta kuolon härmän he taikka särkyneiden unten särmän. Jagellon lapsi, jälleen luuttus lainaa iloksi illan yhä tummuvan.
Haa! tämä sattuu, osaa kaikkialle Kuin säteet aurinkoisen kultaloimost'. Vaan eipä auta, jyrkkä olla täytyy, Takoa kiinteästi viimeiseen. ELMA. Te ootte äänetön. MAUNO. Mun tyttärein, Nyt sanojasi menettelet hukkaan, Mun päätöksein on järkähtämätön, Ma lujana kuin ikivuori seison. ELMA. Te olette mun armas isäni.
LEAR. No, suoruutes siis myötäjäises olkoon. Kautt' aurinkoisen pyhän sädeloiston, Hekaten salaisuuksien ja yön, Ja kaikkein tähtein tenhovoiman kautta, Joist' elämämme syttyy sekä sammuu, Pois tässä kiellän kaiken isänlemmen, Verellisyyden, heimolaisuuden, Ja sydämelleni ja mulle vieraaks Jäät ijäks päiviks.
Koko elämäni, ijankaikkisesta ijankaikkiseen tahdon kiittää ja ylistää Jumalan rakkauden ihmettä! Mutta", ja synkkä piirre levisi taas hänen kasvoilleen, kuin äkillinen varjo aurinkoisen vuorenrinteen yli, "samalla kuin kiitämme ja ylistämme Häntä Hänen rakkaudestaan, täytyy meidän vavista Hänen vanhurskauttaan.
Hän päivän pitkän laulellen Viel' uupumatoin on. Puun korkehimman latvahan Hän istui; loistoa Tuon aurinkoisen laskevan Hän mielii katsoa. Metsässä synkät alhot on Ja puita taajahan. Siell' ampuja käy armoton, Ku tähtää tarkkahan. Hän vaanii, ryömii, kurkistaa, Hän hiljaa hiipiilee; Korkeinta puuta katsastaa: Eihän se mitään tee? Vaan lintu pieni lauleli Suv'illan ruskossa.
Sillä niin ahtaalla hän oli ollut, monet onnettomuudet ja taudit kun olivat kohdanneet väliin häntä, väliin poika raukkaa. Nyt oli elämä ollut myötäistä kauan. Hän oli enemmän kuin tyytyväinen. Täällä asunto aurinkoisen mäen rinteessä, loppumaton leipä ja ansiota niin pojalla kuin hänelläkin, vähän rahaa säästössäkin. Ja hän oli tyytyväinen Iikkaan, jopa iloinenkin hänestä.
Pullosta olivat kaikki hapot jo kauan sitten haihtuneet; viinin kuninkaallinen väri oli tullut pehmeämmäksi ajan kuluessa, kuten värit tulevat syvemmiksi ja rikkaammiksi vanhoissa maalatuissa ikkunoissa; ja monen hiljaisen, aurinkoisen syyspäivän hehku viinivuoren harjanteilla odotti vain merkinantoa haihduttaakseen Lontoon raskaan sumun painostuksen. Juristi alkoi huomaamattaan avata pulloa.