United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kävin mie lehossa kerran, Löysin neitosen lehosta, Sinisilmän haavikosta, Mustakulman koivikosta, Sormet kullan sormuksissa, Käet kullan kätinehissä. Mie tuota tapoamahan, Piika eestä juoksemahan; Piika juoksi pitkin suota, Minä juoksin poikki suota, Piika pitkin mättähälle, Minä pitkin piian päälle, Näpit sattui nännin päälle, Käet vatsalle valahti.
Voi kun mie mokoman saisin; Joka päivä pään pesisin, Joka ilta saunan saisin, Ve'et, vastat laitteleisen, Veen virrasta vetäisin, Vastat varvikkometsästä, Puut kokoisin korpiloista, Vaikka väen virstan päästä. Voi kun mie mokoman saisin, Saisin sitte pienen poian, Käsi ketreä vetäisi, Jalka lasta liekuttaisi. Kun tulis sulho vierahaksi. Lintunen lehossa lauloi, Pyy lehossa pyypötteli.
Kultakangas kätkemähän, Itki vuoen, itki toisen, Ja itki ikänsä kaiken; Pois itki ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotti. Meni metsähän kesällä, Lintu lauleli lehossa: "Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuvet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat."
Ei ollut huolta ollenkana, Ajatusta aioinkana; Annoit huolta honkasien, Ajatella aiaksien, Surra suuren suopetäjän, Korpikuusen kuikutella. Sie vaan liehuit lehtyisenä, Perhosena pyörähtelit, Lennit lintuna lehossa, Kävit kanana kartanolla.
Jos teen tulehen tupani, Tuli polttavi tupani, Pahana palokesänä; Jos vetehen saunan salvan, Vesi viepi salvokseni, Vesivuonna voimatonna." "Elä itke pieni lintu, Lintu tuima tuikuttele! Lennä tänne lintuseni, Tule tänne tuttuseni; Tääll' on kaunis ruokoranta, Ruokoranta, heinälehto, Leikki lyöähän lehossa, Maitovelli keitetähän, Voita päälle heitetähän, Talkkuna taputetahan." Pääskyläinen.
Toisessa runossaan hän vielä laveammin kiittää samasta asiasta: Lapsikin se lauleleepi, Kun on saanut syöäksensä, Lintu laulaapi lehossa, Kun on ilmakin ihana, Niin minäkin mieto laulan, Lapsi pieni pilpattelen Niiltä herkuilta hyviltä, Kallehilta kakkaroilta, Kuin ma hersuin Helsingissä, Seisoin seurassa hyvässä, Istuin pöy'issä isoissa, Sangen kauneissa saleissa, Jotk' ol' herkuilla hyvillä Kaunistettu kattehilla, Vielä juomilla jaloilla Kaikki täytetyt takanat, Joit' on tuuli tänne tuonut, Mailta vierailta vihuri, Aallot rannallen ajanna, Lainehetkin laitureille.
Viikon vuotin, kauan katsoin, Jo tuli kevätki kerran; Kuulin mie käen kukunnan, Linnun laulavan lehossa, Vaan ei syämeni sulanut, Eikä mennyt raskas mieli. Kuta kuuntelin enemmän, Sitä mieli raskahampi; Mieleni meni pahaksi, Syän syttä mustemmaksi. Kolminaiset huolet. Ei ole huolet yksinäiset, Eikä huolet kaksinaiset, Vaan on huolet kolminaiset, Murehet monennäköiset.
Meni metsähän kesolla, Lintu lauleli lehossa: »Ele itke, neito parka, Yhtä sulhoa ijäti, Kyllä saat sä toisen kullan, Sulhon vieläki paremman, Tuo sulle sinisen silkin Sekä sormukset soreat, Tuopi uuet ummiskengät, Sekä pasmakat paremmat.» Neito vasten vastaeli: »Jos saisinki toisen sulhon, En mä saa sinä ikänä, En omoa kullaistani». Kant.
Aina mielessä minulla Suvihuomenet suloiset, Joina aurinko ihana Kultakasvonsa korotti, Yli metsien mä'illä Paloi kullassa punaisna, Salmet kullalta kumotti, Läikkyi lainehet ilosta, Tuhat lintua lehossa Unen helmasta heräsi, Lentelivät ilman alla Virittäen riemuvirttä, Koittaessa päivä kullan Päivän uuen alkaessa.
Kuutamoinen lehto. Sinipiikojen karkelo. SINIPIIKA: Tullut on kevät iloinen, linnut laulavat lehossa, kummut aukee kukkarinnat, antavat hyvät hajunsa. Tule Väinö, tuttavamme, astu Metsolan ahoille, käköjä kukuttamahan, laaksojamme laulamahan. V