United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi kun mie mokoman saisin; Joka päivä pään pesisin, Joka ilta saunan saisin, Ve'et, vastat laitteleisen, Veen virrasta vetäisin, Vastat varvikkometsästä, Puut kokoisin korpiloista, Vaikka väen virstan päästä. Voi kun mie mokoman saisin, Saisin sitte pienen poian, Käsi ketreä vetäisi, Jalka lasta liekuttaisi. Kun tulis sulho vierahaksi. Lintunen lehossa lauloi, Pyy lehossa pyypötteli.
Jos ma verraksi vetäisin, Salomonia sanoisin, Josta kaikki kirjoitukset Kirjoittavat kaunihisti, Niin ma luulen mielessäni Ja saatan sanoa muitten, Että vielä viisahampi, Monin kerroin kuuluisampi, Meiän vahva vartiamme, Riistasta rikas peräti, Varsin väestä voimallinen, Suomen suuren saatuansa.
Kyennyt olisi, jos olisi työtä riittävästi ollut ja siitä annettu palkka... Ja hän muisteli mitä sanoi siellä johtokunnassa. »Kunnian herrat, antakaa työtä. Kyllä minulle kelpaa. Minä rupeaisin vaikka teille, Tikleenin komesrootti, hevoseksi: vetäisin tavaranne laivarannasta kauppaanne. Ja lyödä saisi, jos laiskaksi näkyisin. En minä työtä säikähdä.
Saattaisiko suurisynty, Auttaisi ylinen armo, Tätä neittä Niemelästä, Kaunoista Kalinalasta, Immeksi ison kotihin, Tahi Karpalle kanaksi; Tok mie tuohukset vetäisin, Vahasauat saatteleisin, Parahiksi pappilahan, Kirikköhön kiiättäisin. Ei tytär jokehen jona.
En ryhdykään kertomaan erityisvaiheita tältä matkustukseni ensimmäiseltä osalta, sillä tunnettehan kumpikin heiniköt ja ymmärrätte, mitä merkitsee lähteä kiukkuisten metsänpetojen, petollisten käärmeiden ja vielä kahta kauheampain vihamiesten suupalaksi. Yöksi tavallisesti kiipesin puuhun, sillä pelkäsin että nuotioa virittämällä vetäisin jonkun lähistöllä liikkuvan metsämiehen huomion puoleeni.
Hän heilautti läkkikannuansa, jonka sisässä kalisi pieni läkkituoppi, ja kehasi: Vaikka olisi Immosen härän kokoinen, niin minä kun tuolla kannulla noin oikein vetäisin päähän, niin ei tohtisi tulla vaikka mikä! Mutta miten ollakaan, keskustelu olikin johtanut Oton mietteet Immosen härkään. Oitis kysyi hän: Oletko sinä nähnyt Immosen härän? Olen... Etkös sinä ole nähnyt? En... Onko se hyvin iso?
Jätät minut oman onneni nojaan. Sanon sen suoraan. Näes, minä olen tuommoinen rauhaton tuittupää. Voi, jospa olisi siinä kaikki. Mutta minä olen ehkä vaarallinen ihminen, pahantekijä, jota jahdataan korvesta korpeen kuin sutta ikään. Minä vetäisin sinutkin onnettomuuteen, Matlena. Ei, ennemmin kärsin yksin tulkoon mitä tuli! Lähde nyt, minä vien sinut lähimpään taloon.
Mutta ellei toimeni tällä hetkellä vaatisi minulta tasaista humöriä, niin paikalla sinun vetäisin alas tuohon nahkasäkille ja kurikoitsisin tuon kirotun selkäs simpulaksi! Niin minä sinun plakaisin! ELIAS. Kun antaisin. ANTON. Sinä sonnipää! ELIAS. Kun antaisin. ANTON. Sinä härkäpää! ELIAS. Kun antaisin ... plakata. ANTON. Käy tiehes!
Kalastaja-vanhus pysähtyi surumielisesti pitkään katsomaan vanhaa ränstynyttä tölliänsä, ja lausui kallella päin: "Jos en olisi niin onnettoman vanha ja köyhä ruoja, niin tottapa vetäisin vielä tuohon uhkaman talon." "Se ei olisi hullumpi ajatus!" sanoi maisteri. "Minä pyydän anteeksi, etten voi herraa käskeä sisälle, sillä miehisen hengen siistinpito on niin sattuman nojassa.
"Mitä itket veljen tyttö, Nuorempaiseni nurajat, Sulhoko pahoin pitävi?" "Se se koira, koira onki, Sepä vasta koiran koira! Soisin mie mokoman sulhon, Vuoen tornissa toruvan, Hirsipuussa hirnakoivan! Soisin orressa olevan! Kun näkisin poltettavan, Tulta alla kiirettäisin; Kun näkisin leikattavan, Päätä pölkylle panisin; Kun näkisin hirtettävän, Hirsinuorasta vetäisin.