United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johannes katsoi vakavasti ja surumielisesti häneen. Minä olen jo tappanut hänet. Ymmärrän, virkahti Carmela, oppivaisesti päätään nyykäyttäen. Mutta rakkaus ei kuollut hänen kerallaan. Niin, ei minun rakkauteni, selitti Johannes. Hän nousi haudastaan. Mutta sitä hänen ei olisi pitänyt sanoa. Carmelan silmät saivat hätääntyneen ilmeen.
Lienette huomannut, että olen teidän todellinen ystävänne. Olette. Ei moni olisi minua neuvonut siihen, mihin te. Siispä sanon teille, että minun on koetettava teidän miehellenne. Rouva Rabbing katsoi häneen surumielisesti. Minä ymmärrän, sanoi hän. Te vihaatte häntä. Kyllä. Minä olen vihannut häntä varhaisesta lapsuudestani. Kaikki vihaavat häntä. Enkä minäkään rakasta häntä.
Hän istui lepotuolissaan ja luki sanomalehteä, mutta Lovisan nähtyään pani hän heti pois lehden, ojensi kätensä vaimoansa kohti ja kysyi surumielisesti hymyillen, missä hän oli viipynyt niin kauan? Pitkät, yksinäiset tunnit, jotka hän oli viettänyt huoneessaan, saivat hänet kaipaamaan Lovisaa ja tuo kaipaus lievensi hetkeksi hänen surunsa ankaruutta.
Kuitenkin olisi tuota kaikkea nyt ollut erinomainen tilaisuus seurata täällä. Mihin hän oli käyttänyt, mihin tuhlannut aikansa? Eikö voisi ottaa sitä vielä takaisin? Täytyihän hänellä olla Englantiin palatessaan edes joku käsikirjoitus kustantajalleen. Mutta sitten hän muisti taas ja hymähti surumielisesti. Sehän oli totta, hänenhän täytyi huomenna tappaa eräs nainen!
Ja nyt he ovat kohta jo täysikasvuiset ja poissa.» »Voi, Jakob, minun oli oltava iloinen siitä, että minulla oli, kenestä pitää kenelle olla jotakin!» »Olen tosin hartaasti toivonut, että sinä olisit ollut jotakin minulle, Alette!» hän sanoi surumielisesti. »Sinä luulet, että vain sinä yksin olet tuntenut kaipausta... Mutta miestä tyydyttää ajan oloon ainoastaan työ.
"Anna hänen kuulutella, ei hän sinulle kumminkaan mitään tuo", virkkoi eukko, surumielisesti myhähtäen. "Voi, mitä on ihminen! Kuinka kunkin on vuorostansa koettaminen puraista rikki tuo kova pähkinä ja viimein kumminkin panna se pois kokonaisena! Sanonpa sulle kuin sanonkin, mikä sinua vaivaa: sinä olet rakastunut oikein julmasti.
Ja hän katsoi jälleen ulos lehtimajan ovesta, painoi päänsä alas ja jatkoi surumielisesti: En ilkeäisi isääni koskaan enää häpeämättä ajatella, jos... Hän keskeytti. Kyyneleet uurtivat kosteita vakoja hänen poskilleen. Ne olivat isoja, kristallinkirkkaita kyyneleitä. Arnold istui hetkisen mietteissään, kuivasi sitten hänen kyyneleensä ja sytytti tupakan.
Ette te siltä olisi huonompi mies. Kukapa ei mielellään tahtoisi ystävää?» Elias leppyi ja vastasi melkein surumielisesti: »Ah, Maija Liisa, ette tiedä, miltä tuntuu tuo ajelehtiminen aina lapsuudesta asti ilman kotia ja turvaa ja löytämättä edes yhtään, jolle voisi kertoella kaikki, mikä on rasittanut tai hyvittänyt mieltä koko elinajan. Kaikkialta, missä vain kuljeksin, etsin rauhaa ja kotia.
Sinä kävelet kerjuhaussa, sanoi hän itsekseen surumielisesti naurahtaen. Katriinan sanat kajahteli tiellä hänen korvissaan. Samalla lailla kuin Katriina varmaan moni muukin häntä surkutteli. Se häntä suretti, mutta surutunteensa hän koki poistaa, ja syytti itseään siitä ettei hän ollut miehekkäämpi.
Se on ollut helppoa, hymyili rouva Rabbing surumielisesti. Arvelen, että se kuitenkin on ollut taivas verrattuna suhteesen, mikä minulla on ollut mieheni kanssa. Nyt ei ollut enää pilveäkään Johanneksen taivaalla. Nyt hän oli täydellisesti onnellinen. Päätettiin sitten, että Johannes heti ensi kuun alusta muuttaisi rouva Rabbingin luo asumaan.