United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyyneleet pyörivät Matinkin silmissä, kun hän pääsi yksinäiseen oloon. Hän ei mennytkään maanmittauskonttoriin, eikä hänen ollut sinne mentäväkään; hän oli keksinyt semmoisen hätävalheen, päästäksensä tytöstä erilleen. Hän seisahtui vaan taaemma, kadun kulmaukseen, josta hän voi vakoilla milloin tyttö lähti pois. Heti kun tyttö oli poistunut, palasi Matti majapaikkaansa.
Ainoan toivonsa, kuin hänellä oli ollut maallisista asioista, toivonsa nähdä vielä kerran perhettänsä, oli hän jo aikaa sitte jättänyt, koska hän jo edeltä päin näki sen mahdottomaksi. Niinpä häntä ei enää mikään sitonut tähän maalliseen oloon, hän voi levollisesti astua kiduttajansa eteen.
Se mielenliike, joka tullessani hänet hetkeksi valtasi, oli mennyt ohi, ja hän vaipui nyt syvään apatiaan. Tämäkö lienee ollut hänen tavallinen mielentilansa? Oloon alkoi tuntua tukalalta. Halusin päästä pois vapaaseen, raittiiseen ilmaan. Mutta kävikö minun nyt jo lähteminen? Jospa hän loukkaantuisi, kun tuskin olin vielä neljännestuntia ollut hänen luonaan.
Itse oli hänen nytkin koko syyskauden täytynyt ruokkia lehmät ja hoitaa maidot ja voit ja siihen lisäksi vielä lapsetkin, mutta se kävi ajan oloon tympeäksi miehiselle miehelle. Eikähän siitä sitten paljo muuhun joutanutkaan.
No, tietysti!... Tulin tänne pyytämään Johannaa. Voi tätä matoista maailmaa! Jo te olette kadottanut järkenne! En, en suinkaan!... Olen vain muuttanut mieltä. Siinä oli sittenkin koira kuopattuna... Antakaa Johanna minulle, emäntä!... Hän pääsee hyvään oloon ... suuren talon emännäksi. No, sitä vartenko Savelaan nyt uutta asuinripiäkin rakennetaan?
Emäntä luki nytkin usein sekä miehellensä että itsellensä; ajan=oloon tekiwät sitä lapsetkin, koettaen sitenkin tehdä isän walottomat ajat hupaisemmiksi. Semmoista oli sokean elämä. Ja waikka hän oli ulkonaisesti sokea, oli hänen sisällinen ihmisensä kirkkaampi kuin monen näkewän.
Mutta me sanoimme jo äsken, että Juteinin mielipaha 1827-vuoden tapahtuman johdosta ajan oloon ennätti haihtua; siihen olisi meidän nyt hetkiseksi huomiomme kiinnitettävä. Niinkuin aikaisemmin näimme, oli senaatti Krogerus'en valitusten johdosta vielä »kuullut» Juteinia, joka »alamaisuudessa selitteli» asiaansa. Minkälainen selityksen sisällys oli, sitä emme tunne.
Hän epäili vaatimuksiensa oikeutta, mutta tyytyä hän ei silti voinut. Päinvastoin muisti hän yhtenään verrata nykyisyyttään onnellisempaan oloon vanhempiensa kodissa ja kun sitten jossain kohdin ilmeni erimielisyyttä Heikin ja hänen välillään, antoi tuo tukahutettu tyytymättömyys hänen sanoillensa odottamatonta katkeruutta. Alussa tämä ei kuitenkaan tapahtunut.
"Etkä tarvitse katuakaan kauppaasi, sillä saatpahan nähdä, niin minun varsani vielä ajan oloon vastaa vaikka kaksikin tämmöistä torppaa kuin Simola on", lohdutteli Pekka vaimoansa. Kaikki ihmiset nauroivat tietysti semmoisille puheille, mutta seuraavana talvena alkoivat jo muutamat arvella, eitä "kunhan ei vaan sittekään olisi sen Pekan tuumissa pikkuisen perääkin."
Joka kerta, kun kuninkaan silmät sattuivat hämillään olevaan ja levottomaan Piperiin, kävi hän kannuun käsiksi ja nyökäytti hänelle päätään kuin virkkaen res severas in crastinum! Ei koskaan Kaarle-kuninkaan nähty juovan niin paljon; ja kumminkin hän joi vielä kuin neito. Mutta siihen taitoon harjaantuneet vanhukset alkoivat toivoa hänenkin "ajan oloon paisuvan mieheksi."