United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
VAPPU. Tuolla tulee miehesi; ehkä saat häneltä lisää. RISTO. Niin, mitäs nyt teemme, Toppo? Ryyppy pitäisi saada näin aamutuimaan, eikä ole rahaa. Toinen tasku tyhjä, toisessa ei mitään. Sano, velikulta, mikä tulee meille neuvoksi. TOPPO. Näetkö vaimoasi? RISTO. Johannaa? Onko hän täällä? No hitto, eukko ei ole tyhjin käsin torille tullut. Heijuu, ajunttanpoo, nostakaa ylös, laskekaa jo.
Minä tiedän sanoa ja uskallan ottaa sen vaikka valalleni: Tässä on tosi kysymyksessä... Katsokaa Johannaa...! Eikö ole hän elävä todistus siitä? On antanut tuon veijarin narrata itsensä ja uskoo sitte sen puheita. Mutta minua ei narratakaan! ja osaan minä varjella taloni ja tavarani, ettei tuo täältä mitään hyödy. Sinun talosi ... ja tavarasi...! Kuka niitä silloin tarvitsee? Ketä ne kostuttavat?
Toisena aamuna tehtiin kaupungista yleinen rynnäkkö, jolloin myöskin kanuunat otettiin mukaan. Heti alussa eräs nuoli haavoitti Johannaa olkapäähän. Hän jättäytyi hetkiseksi hyökkääjäin jäljelle; rukoiltuaan Jumalaa veti hän nuolen pois omin käsin, sidotti pikimmiten haavansa ja riensi jälleen johtamaan sotilaita, jotka nyt taas ryntäsivät virkistynein voimin ja uudella rohkeudella.
Ketä siinä kuulutetaan? kysyin minä, kun en muistanut, vaikka olin kuullut, että siellä oli käynyt Pohjanmaalta sulhasia. Johannaa, niin kertoivat tuolla talossa tän'aamuna. Sinne oli tullut se kauan odotettu sulhanen Kalajoelta. Veisataan niille vihkimävirsi, kun kohdalle tulevat, kehotti jo Risto. Ei tehdä rauhattomuutta ... kulkekoot rauhassa ... ne ovat siivoa väkeä, sanoin minä.
Ristolla on vanhaa vihaa ... eiköhän sinun sisuksiasi vähän kirvele tämä kuulutusmatka, ivasivat toiset ja sanoivat, että olihan hän käynyt koettelemassa saadakseen Niskalan Johannaa ja olisi vaikka heidän uskoonsakin ruvennut, mutta ei sekään auttanut ... tyttö ei lähtenyt eikä isäkään suostunut.
"Menette nyt yhdessä viemään kirjeet postilaatikkoon", puheli isäntä ja auttoi Johannaa pukeutumaan. "Ehkä parasta, että menette sinne Vanhan kirkon puoleen. Luullakseni Simokin juuri tällä minuutilla lähtee viemään kirjettä äidilleen... Tulkaa sitte kaikin kauniisti tänne, täällä on illallinen valmiina." Hän työnsi Johannan ja Topiaan menemään. Vaillingit pienenivät pienenemistään.
Sotaa pitää väliin olla, ja muutamia reippaita poikia, joilla on tarmoa rinnassa, sitä minä rakastan, huudahti Svanholm, muistellen Montfauconin "Johannaa", jota oli Wiederbergin seurueen äsken nähnyt esittävän. Lazarra rukoilee silloin, kun hän voisi käskeä, lisäsi hän itsekseen. Ennen kaikkea klassillisia kappaleita, virkkoi Svenonius vastapainoksi.
Pöydällä oli albumi auki; siihen hän katsoi milloin vaan nosti silmänsä paperista. "Tuo tuossa on veljeni," sanoi isäntä, osottaen Topiaalle pienikasvuisen miehen kuvaa Johannan kuvan vieressä. "Minulla on huonoja uutisia sinulle," jatkot hän nostaen Johannaa leuasta, kuin tämä jo oli saanut kirjeen valmiiksi, "ja sangen huonoja uutisia. Sanonko ma?" "Sano nyt."
Niinkö pitkälle sinä olet joutunut, että sinä lyöt häntä! Johannaa...? Sinä siis et tietänyt, että hän on tulemassa äidiksi ... minun lapseni äidiksi. Mailiisa...! Jumala sinua auttakoon! Voi tätä taloa! Nyt vasta minä ymmärrän... Ajattele, mihinkä tilaan sinä hänet olisit voinut saattaa...! Kiitä Jumalaa, ettet sitä tiennyt! että tuntosi ainakin siitä rikoksesta on vapaa.
TOPPO. Kyllä minä tiedän, että laki antaa miehelle vallan, mutta näkyypä ne eukot osaavan pitää puoliaan kuitenkin. RISTO. Pahanilkisillä lienee jonkinlaisia konsteja ja koukkuja, mutta Johannapa ei ole semmoinen. RISTO. Niin, niin, naura sinä vain. Ettenkö minä Johannaa tuntisi. Ja kohta saattekin nähdä, olenko minä mies vai kannanko suotta tämmöisiä jaloissani.