United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !


Se minun tekemä pilkkavirteni oli tehty samaan nuottiin kuin se, jota he meidän tullessamme olivat veisaamassa. Ensimmäinen värssy siinä oli näin: Nyt, ristiveljet, veisataan sukumme suuruudesta, ja illan vietoks' lauletaan körttimme laveudesta. Se oli ensimmäinen, ja toinen oli sitten: Me ollaan suku erottu suruttomain joukkioista, lanteill' on luku leikattu: sata ja yksitoista.

Eräänä iltana oli hänellä ollut päällään kaulustakki ja hän oli hyppinyt lasten ympärillä kuin harakka. Hornassa on enkelikamari, jossa rukouksia luetaan ja virsiä veisataan, mutta sinne ei lapsia päästetä.

Isä, veisataan virsi, sanoi hän hetken kuluttua. Veisataan vaan.... Ottakaa tuo laulukirja tuosta. Isä kurotti ikkunalta Helgan laulukirjan ja antoi sen hänelle. Kyllä minä luulen, että äitikin katuu, kun kuulee, puhui Söderling.

Tämän huomattuansa tarttui vanha herra, niinkuin virressä veisataan, "kilpeen" ja rupesi keihäisille ryntääjiä vastaan. "Mutta te ette niin helposti ryöstä tytärtäni minulta, rouva orpanani!" "Me viemme hänet tosiaankin pois, taikka jätämme poikamme tänne herra orpanani luokse". "Hyvä, minä en pidä sillä väliä, minä otan molemmat. He tulevat minun pojikseni. Minä suostun".

Siinä hän makasi vuoteellaan hyräillen: "o taivaan koreus!" Ei mene milloinkaan tämä kuolemantapaus mielestäni. Maisteri luuli hänen hourailevan, mutta ei hän suinkaan houraillut. Sumeeni tuli suuresti kun hän siinä vuoteellaan katseli ylöspäin ja puhui: Kuulkaat, korkeemmassa kuorissa veisataan, ah kuinka urkuin uusi virsi pauhaa ja kantelein soitto kaikuu niinkuin suurten vetten pauhina.

Nämät ja muut tämänlaiset arvostelut tietysti suututtivat minua kuullella, varsinkin kun isäni, joka oli lukkari oli tehnyt säveleen useaan virteen, jommoisina niitä nytkin vielä veisataan kirkoissa, ja itselläni oli ollut aikomuksena hakea ensimmäinen avonainen lukkarinvirka.

Kuule, tuolla veisataan ääneen Jumalalle pelastuksesta ja rauhasta! SIGRID. Kuule, kuule! Nidaroosin kaikki kellot soivat ! Soivat kuningasta hautaan. SIGRID. Ei, ne soivat sinun oikeaan kruunaukseesi nyt! Hyvästi, veljeni, anna veren purpuravaippa liehua laveana olkapäilläsi, kaikki rikokset voivat peittyä sen alle. Mene sisään, mene sisään suureen kirkkoon ja ota elämän kruunu!

Te ette usko, ett'ei meillekin voi onni koittaa mutta minä en olekaan niin epäuskoinen kuin te. Vai niin. Me emme rakenna tupaamme juoksevalle hiekalle, niinkuin virressä veisataan. Milloin herrasväki viettää häitä? Sitte, kun Erkki on saanut paikan. Ja siihen asti aiot elää kuun paisteella. Minä neulon koru-ompelua ja Erkki auttaa ja sitten koetan saada jotain lainaksi.

"Mutta", jatkoi Lauri, "kyllähän te tiedätte paremmin kuin minä, että avioliitto on sentään tärkeä asia ... ja jos ei siinä niinkuin molemmin puolin ole ... tuota niinkuin veisataan että 'rakkaull' sydämmet sido', niin semmoinen avioliitto on vähän niinkuin nurinpäinen." "

En tiedä, olivatko lukijat loukkaantuneet lehden »henkeen». Jos olisivatkin niin tehneet, niin sai ainakin sen toimittaja, tuo maamme ensimmäinen »epäuskoinen» sanomalehtimies, täyden korvauksen kärsimästään vääryydestä. Omituista kohtalon leikkiä näet on, että hänen tekemiään virsiä nyt veisataan kaikissa kirkoissa ja hänen kuvansa riippuu joka pappilan seinällä.