United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo te olette ihan villissä! Mailiisa!... Kunnioita vanhempiesi muistoa! Sillä kerran vielä on sinun vastattava siitä, miten olet hoitanut sukusi perinnön! Ajattele ... että talo, jossa olet syntynyt ja elänyt, tämä Sillankorva!... sinun jälkeesi joutuu vieraalle! että vieras tallaa näitä maita... Tallatkoon...! Ennemmin vieras ... kuin tuo mies! Ja jos se kerran tapahtuu ... niin syy on sinun!
Ei kai tuollaiselle miehelle kukaan mene, joka vähänkin pystyy ajattelemaan! Ikuiseen onnettomuuteen joutuisi... Ennen pitkää saisi nähdä, miten tuo alkaa mielistellä muita ... vaikkapa vaan omia piikojaan. Olisi se kaunista ... sekin elämä! Mailiisa! Sinä annat vihan ja kiukun soaista itsesi ja pimittää selvän järjen. Te erehdytte, emäntä!... ja aivan perin juurin sittenkin!
Luonto vaatii osansa aikanansa... Mailiisa. Muista sinä omaa nuoruuttasi! äläkä tuomitse muita kovemmin kuin itseäsi! No, sitä nyt ei kannata muistella! Erehdys se oli! ja sen sain karvaasti kokea. Parempi on nytkin katsoa ... kuin katua. Ei silloin ainakaan sovi ketään syyttää siitä, ettei ole ajoissa varoitettu ja estetty. Tässä ei ankaruus ole paikallaan!
Osaatpa sinä, Mailiisa, kääntää toisen puheet! Sydämen kyllyydestä suu puhuu... Ei kinailla suotta. Täytyy lähteä sitä orittakin katsomaan: se on aina niin levoton oudoissa paikoissa. Niin hevonen ... kuin isäntäkin! Se kun yrittelee pilttuun laitaa pureskella ... täytyy mennä rauhoittamaan...
Ei vielä toistaiseksi!... Täytyi oikein kesken kiireitä kevättöitä lähteä kuulemaan, että olisi edes joku tae vastaisen varalle... Kukapa sen sittenkään niin varmaan tietää taata? Eiköhän sentään joku mahtaisi tietää?... joku sellainen kuin sinä, Mailiisa. Minäkö...? Pitäisikö minun tuntea ja tietää kaikki sinun talosi puutteet ja vajavaisuudet? Etköhän sinä sentään?... jos tarkemmin ajattelisit.
Ja siitä minä en väistä, en tuumaakaan! Kuule nyt, Mailiisa! On tässä minullakin vielä sana sanomatta sinulle. Te nyt vielä! On sitä harmia ja vastusta muutenkin tarpeeksi.
Eikö ketään kuulu...! Emäntä, älkää! Hän tappaa minut! Auttakaa! Jesus siunatkoon! Emäntä...! Mailiisa! Sinä uskallat! Maatkoon siinä!... Sinä kelvoton, kyllä minä sinut opetan tottelemaan! Johanna!... lapseni! Hän ei liikahda!... Herra Jumala!... Johanna!... Johanna! Nostetaan hänet sänkyyn! Johanna! Siinä tuo elkeilee... Sai kerrankin niin, että muistaa...
Ei suinkaan Mailiisa Sillankorvasta lähde!... se on selvä. Se ei sattunut mieleenikään... Ei ... ei suinkaan! Ja nyt jää Sillankorva isännättä ... jää perijättä! Ajattele sinä, mitä vahinkoa olet saanut aikaan! Mitä se minuun kuuluu! Tahdon Johannan vaimokseni ... enkä muuta mitään. Vai ei muu sinua liikuta...? No!... Et tule sitäkään saamaan, mitä tavoittelet. Se on varma, se!
Eihän sille itse mitään voi ... eihän sitä tiedä itsekään... Eihän sellaista osaa ajatella, ennenkuin vasta jälkeenpäin. Mitä tästä lopulta tulee? Ja emäntä...! Hän oli niin varma asiastaan. Ja nyt... Niin, Mailiisa ... ja talo... Voi, voi!... en ymmärrä mitään enää... Se on Jumalan sormi: Jumala kurittaa emäntää teidän kauttanne. Ihmisen täytyy nöyrtyä ... muuten hän saa rangaistuksensa.
Ottakoon minun puolestani kenen muun tahansa! Kova sinä olet ja säälimätön. Se on sitä vanhaa verta... Voitteko te, emäntä, vastata teoistanne? Rohkenetteko te kerran tehdä tiliä Johannasta elämän Herralle?... Minä rukoilen teitä, emäntä: Antakaa nöyryyttää mielenne! säälikää lastanne!... ja antakaa heidän saada toisensa! Mailiisa!... peruuta sanasi!... Muista sukuasi ja taloasi!