United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tääll' on keppi, veli Bäck, tääll' on keppi! huudahti Svanholm, jonka sotainen mieli ei sallinut, että hänen vanha ystävänsä meni aseetonna tuntemattomia vihollisia vastaan. Mutta välskäri pisti pelkäämättä kätensä suuren supiturkin taa, joka rauhallisesti riippui nuorassaan vaarallisen paikan päällä, ja sai käsiinsä jotakin, joka ei kuulunut turkkiin. Esille, junkkari!
Siinä nyt nähdään, mitä seuraa, kun lapset saavat kuulla sellaista, joka ei ole heitä varten aiottu. Ehkä jätämme kertomuksen mamselli Lenormandista toiseen kertaan, sanoi välskäri. Jätämme, sanoi Svenonius; muuten ei veli Svanholm uskalla mennä vinnin läpi ilman keppiä. Svanholm murisi jotakin viiksiinsä, mutta ei virkkanut mitään.
Niinpä niin, tahrimiseksi ja töhrimiseksi ja viheliäiseksi ja kurjaksi! lisäsi kapteeni Svanholm. Malttakaa, malttakaa, vielä on meillä hyvä palanen matkaa sinne, vastasi välskäri kartellen. Tarkoin punniten me kaikki olemme liian vähäpätöisiä varatuomareita tuomitsemaan semmoista äytäriä kuin ihmiskunta on. Parasta, että jätämme hänet oman itsensä tuomittavaksi.
Välskäri katseli keveätä, vaaleankeltaista liekkiä, joka luikerrellen kohosi pitkin valkoisia koivuhalkoja, eikä hänellä ensinkään näyttänyt olevan kiirettä aloittamaan. Lapset kävivät malttamattomiksi. Nyt saamme kuulla Kaarle XII:sta, kuiskasi Jonathan tahallaan niin kovasti, että toisetkin kuulivat sen. No, annapa kuulua! sanoi Svanholm. Veljellä on tänään tekemistä karskin pojan kanssa.
Eihän toki, vaan siinä pitää olla olemassa "liitto Euroopan yhdistyneiden valtain välillä", ennenkuin saadaan särkymään ruukku, joka niin kauan kävi vettä kaivolta.. Ruukku? toisti kapteeni Svanholm, tulisen palavana. Kaarle XII:sta ruukkuko! Ruukku taikka ämpäri, samapa se, vastasi isoäiti. Serkkuni olkoon hyvä ja siivilöiköön ajatuksiani eikä sanojani.
Eräänä talvi-iltana, kun kuulijat taas olivat kokoontuneet välskärin kamariin, ja lumipyry kevein, pehmein hiutalein peitti ikkunanruudut, suvaitsi postimestari, kapteeni Svanholm, vastoin kaikkien muiden luuloa, hauskuttaa seuraa läsnäolollaan.
Sanooko veli niin? kuohahti Svanholm ja kavahti seisoalleen kuin tappelunhaluinen kukko. Sanon kuin sanonkin, vastasi koulumestari. Parempi on pala leipää kuin kappale lyijyä, parempi olkikaton alla kuin leiritulen ääressä, parempi kirja kuin säilä, parempi elovainio kuin tappotanner.
Muste, tai oikeastaan järki, sanoo voimalle: nyt sinä saat läimäyttää, tai: nyt saat pistää miekkasi tuppeen. Mustaile sinä mitä mustailet, huusi kapteeni tulistuneena, jos muste on järkeä, olkoon menneeksi, niin silloin on se järki mustaa... Serkku Svanholm! varoitti isoäiti lempeästi, viitaten silmillään lapsiin, ja kapteeni vaikeni.
Mustehan se on tehnyt veljestäkin postimestarin, musteesta veli elää ja musteesta veli kuolee, se on veljen jokapäiväinen leipä, ja mitä olisi veli, jos ei mustetta olisi ollenkaan, vaan ainoastaan verta? Mitäkö olisin? Saksan saakeli ... minäkö? Serkku Svanholm! virkkoi isoäiti silmäten lapsiin. Ja postimestari vaikeni. Välskäri katsoi pitävänsä rakentaa rauhaa veren ja musteen välillä.
Muistettava on, että Tessin oli Arvid Hornin jälkeen sen ajan Ruotsin suurin valtiomies ja maineeltaan loistava nero, mikä hän kyllä olikin, eikä muutenkaan mikään huono mies. Katinkultaa väärää kultausta miekaton tuppi! jupisi kapteeni riemuiten. Svanholm vihasi koko sydämensä pohjasta kaikkea valtioviisautta.