United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
On monta rinnan riemua ja monta mielen murhetta ja pettymystä pelkkää. Mut yks on juhla nuorten, oi, kun sotalaulut maassa soi, kun pitkin linjaa salamoi ja hengen miekat helkkää. Ja moni suihki säilä, jous, ja monta miekkaa maassa nous ja monta urhon rintaa. Mut yksi nousi nainen vaan, mi säilän tempas huotrastaan, min maine kulki kautta maan ja piirsi merten pintaa.
Sanooko veli niin? kuohahti Svanholm ja kavahti seisoalleen kuin tappelunhaluinen kukko. Sanon kuin sanonkin, vastasi koulumestari. Parempi on pala leipää kuin kappale lyijyä, parempi olkikaton alla kuin leiritulen ääressä, parempi kirja kuin säilä, parempi elovainio kuin tappotanner.
Heidän iskiessään yhteen Tristanin keihäs taittui ja Riolin keihäs tunkeutui hevosen rintaan, niin että se kaatui kuoliaana maahan. Tristan, joka heti oli hypähtänyt seisaalleen, huusi, kirkas säilä kädessään: "Raukka, kurja kuolema sille, joka haavoittaa hevosen ja väistää itse isäntää! Etpä hengissä pääse tästä pälkähästä."
Jach skall saakeli soikoon läre den tusan perkele särke min hyvä stambulka! kiljui vuorostaan vihastunut kersantti, käyden tulisemmasti vihollisensa kimppuun, mutta tällä kertaa vähemmällä menestyksellä, sillä samassa lensi säilä hänen kädestään, ja kersantti oli nyt aseettomana. Antaudu! huusi nuori mies vielä kerran ja kohotti uhaten vankkaa lyömämiekkaansa.
Richardin kahden käsin pidettävä miekka herätti varsinkin Saracenin huomiota; se oli leveä, suora säilä, jonka näennäisesti hallitsematon pituus melkein ulottui kuninkaan hartiosta kantapäähän. "Ellen olisi", sanoi Saladin, "nähnyt tuon miekan välähtelevän tappelun eturinnassa, niin tuskin olisin uskonut, että ihmisen käsivarsi sitä voisi heilutella.
Hän antoi ja torjui iskuja ja veteli aina sillä välin paksuja savuja piipustaan. Tämä pisti nuorukaisen vihaksi. Hänen iskunsa kävivät tiheämmiksi, mutta samalla varomattomammiksi. Miltei samassa tuokiossa, kun hänen miekkansa kärki sipaisi piipunvarren poikki, oli kersantin säilä viiltänyt hänen takkinsa vasemmalta olalta.
Vyyhti sotkeutuu sotkeutumistaan, jatkoi V. muodostaen jo oikein gordialaisen solmun... Varo itseäsi Lejonborg!... Kaarle Juhanan säilä on yhtä terävä kuin Aleksanterinkin. Näiden sanojen murtamana vaipui Lejonborg tuolille istumaan melkein tajuttomana. Ei mitään naisten tapoja, kreivi! huudahti V. Teroita nyt silmäsi ja korvasi, ellet halua joutua iäksi mykäksi ja kuuroksi!
Luettuani ne panen ne mielelläni paikkaan, missä muutkin voivat niiden sisällöllä sieluaan virvoittaa. OLAVI: Ja mitä luet sinä nykyään, setä? MAUNU TAVAST: Kuten tiedät, kuuluu se minun mielilukemiseeni. OLAVI: Minä tiedän. Abaelard! Mikä mies! Mikä nero! Mikä säkenöivä säilä pyhän kirkon palveluksessa! Enkä minä kuitenkaan voi nautinnolla lukea juuri tätä kirjaa. MAUNU TAVAST: Etkö?
Vihdoin hän kuitenkin keksi sen keinon, että hän äkkiä juoksi muutaman askeleen sinulle, saattaaksensa paljastaa miekkansa. Niinpian kun kiiltävä säilä välkkyi hänen kädessänsä, vetäyi vanha puolalainen soturi takaisin joukkoon, joka hänen taistellessansa oli astunut maalle ja tullut portista sisään. Niilo ei ruvennut häntä takaa ajamaan, vaan riensi vahtitupaan kumppaniansa kokoomaan.
Viimeiset voimansa kooten hyökkää härkä häntä sarviinsa seivästämään, mutta vielä kerran väistää vastustaja, ja kun sarvet vaatteeseen sotkeutuvat, uppoo espadan säilä sydämeen, ja siihen kaatuu vainottu, vuodattaen verensä arenan hiekkaan, kuninkaan ja hänen kansansa huviksi, heidän huudoilla ja kukkasilla tervehtiessä suurta sankaria.