United States or Eritrea ? Vote for the TOP Country of the Week !
MEFISTOFELES. Ja perhettynnä on hän naamatieteesen, Mun läsnä ollen voi kuin potilas. Kai salahenki naamaristan' vilkkuu. Ja kenties itse piru siitä ilkkuu! Hän tuntee varmaan, ett' oon nerokas. Ens' yönä siis ? FAUST. S'ei koske sua! MEFISTOFELES. No hauskuttaa se myöskin mua. Kaivolla. LIISU. Kai kuullut oot sä Kaisusta? MARGAREETA. En yhtään; käyn niin harvoin ihmisissä.
Viittasin jo äsken niihin huvituksiin, joilla hovin oli tapana tanssijaisten ohella hauskuttaa vieraitaan. Muutamat otteet Mériméen kirjeistä tarjoavat meille yksityistietoja.
Illalla tieno On ylen vieno, Tuoksuva, hieno, Yö on niin raitis ja vilpoisa. Koivu niin kaunis on, Sievä ja verraton. Nähdä sen saamme, Ett' isänmaamme Sille soi parahan kaunisteen. Tahdonpa olla, Riemuita, huolla, Elää ja kuolla Täällä mä koivujen siimekseen. Syksypä oikein hauskuttaa, Kun viljat saadaan talleltaa, Ja tehdään kakku soma. Vaan kenpä parhaan leivän saa? No, meidän äiti oma.
Yks jatkaa: "Tulkoon naimahan Hän mun, jok' kutoa taidan Yhdestä kuidust' aivinan Joka miehelleen soman paidan." Vaan toinen näin: "Jos mun hän nais, Jyväst' ohran laatisin oltta, Jok' urhot intoon kuohuttais, Sotaliekkinä vois näin polttaa." Näin kolmas: "Tää mua hauskuttaa, Lupa leikkihin, vaikk' ei toivoon, Jos leikki toiveet ilmoittaa, Ne haudatkoon tosi kaivoon.
Rouva istui siis toisella tuolilla, Abrahám herra toisella; toinen ei puhunut, toinen oli vaiti ja tällä tavoin kului melkein puoli tuntia; se oli varsin helppo keino hauskuttaa toisiaan. Jolloinkulloin huokasi milloin toinen, milloin toinen. "Hja ja..." Johon toinen neljänneksen tunnin kuluttua vastasi: "Haj haj..."
Kun vieraat olivat kokoontuneet, hiipi Sesilia huoneesensa, jättäen Kaarlen huoleksi, joka, niinkuin muutkin talonväet oli ilman naamiota vaikka hän oli sotajumalan puvussa, kohteliaisuudellansa ja nerokkailla ilveillänsä hauskuttaa seuraa. Tultuansa huoneesensa, istui hän erään pöydän viereen nojaten kasvojansa kättä vasten.
Tämä piiritanssi käy ajan pitkään niin väsyttävän ikäväksi. LIISA. Kyllä kai, Viulu-Hannu! Sinusta lie jo hyväkin aika lopettaa tanssi ja saahan se jo loppuakin, sillä olethan ollut ikävissäsi koko ilkkosen illan. HANNU. Minäkö? LIISA. Niinpä niinkin, Hannu parka, minä tiedän kyllä, ettei kultakanasi ole täällä, ja eihän silloin voi mikään hauskuttaa. HANNU. Ketä tarkoitat? LIISA. Vielä kysytkin!
Nelma tuli alakuloiseksi, kun Sakris soitti näin ... soitti oikealla tavalla, eikä vain kurnuttanut yhtä ja samaa nuottia, niin kuin usein iltasin. Alakuloiseksi: muisteli entisiä juhannuksiaan. Ja yhtäkkiä alkoikin Kukkelman sitten laulaa. Tahtoi hauskuttaa naisia. Mimmi sanoi: No, laulakaa ... kunhan soudatte kanssa, että päästään eteenpäin. Sakris kehuskeli osaavansa hauskoja lauluja.
Sitä paitsi oli hän onneton, ja onnettomuus tavallisesti vaikuttaa... Kun nuori, vaalea apulainen istui ja näytti kolkolta, oli vaiti ja huokasi, silloin heräsi minun säälini, ja minä tunsin itsessäni vastustamattoman halun lohduttaa ja hauskuttaa tuota miesparkaa, etenkin kun hän aina loi surulliset katseensa minuun.
Viina velttomaista hiukan hauskuttaa, Meitä raikas vetten voima vahvistaa, Hauin vilpas ruumis uijan palkka. Neidot nuoret! niemen vihreäisen taa, Ett'ei kurkistella liiat silmät saa, Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan Tottukaa, jos ette uida taidakkaan. Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee, Mutta kauneus ja ruusu poskille Uusi uimisesta virkeneepi.