United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ainoa, mikä vielä hiukan virkisti häntä, oli viina; hän nautti sitä joka päivä synkän sydänalansa vahvistukseksi. Olisi ollut väärin sanoa, että hän kärsi enää. Hän ei ollut onneton eikä onnellinen. Hän ei toivonut mitään eikä enää surrut mitään. Hän eli päivästä päivään niinkuin eläin, vailla tietoa hyvästä ja pahasta, tyytyväisenä, kun sai lähimmät tarpeensa täytetyksi.
Raukkamaisuus ei ollut Topiaan luonteenmukaista. Kahvia juodessa virkkoi hän iloisesti: "Viinalla ja viinillä ei ole yhtään eroa, toinen juovuttaa niinkuin toinenkin." "Viina on vaan kalliimpaa; siihen meni äitini talo." "Oliko äidilläsi talo?" "Oli ennen aikaan. Vaan isän luona kävi usein vieraita. Hän tarjosi heille viiniä ja joi itse kanssa.
"Milläpä sitä köyhä niin paljo irti saisi, vaikka hyvähän se viina olisi olemassa, kun tuota on kerran niin raihnaiseksi käynyt." "Niin, ja kun taas tukkilautat tälle kohdalle joutuvat, niin voisihan sitä toisellekin antaa. Kyllä tarvitsisivat tukkilaisetkin ryypyn lämmikkeekseen, kun saavat päiväkaudet märkinä vedessä rypläästää, vaan tulehan nyt ottamaan sinäkin lämmin kuppi sydämeesi."
Vanhan herran viina, litra viikossa
Voipi sanoa, että liika juominen pitää lemmen suhteen lainvääntelijän virkaa: se luo sen ja tappaa sen; nostaa sen ja kaataa sen; yllyttää sitä ja kyllyttää sitä; voimistuttaa ja laimistuttaa; sanalla sanoen: vääntää sen uneen, pettää sen ja jättää sen. MACDUFF. Luulenpa, että viina sinut viime yönä petti.
Loihdi lemmen ruusuista Siihen viina vahtoisa, Sulattele viinahan Riemuhelmet taivahan: Autuaana sitte voin Elää, kuolla, huoletoin. Luojani! Näin juotua, tuon viel' uhrini Sulle, Ja helppo on silloin kuoloki mulle: Niin seisota silloin tykkivä suoni, Niin maasta mun tuokoon luoksesi Tuoni. Nuotti: Upp genom luften j.n.e.
Korpelan isäntä ja paljon muitakin isäntiä menivät katsomaan, tokko siitä vielä eläjää tulee. Kun vielä saivat tietää, että viina oli Simolle tuhon tehnyt, niin ei he muuta osanneet kuin surkutella nuorta miestä, kun tuo jo alkoi sillä ijällä semmoisia teitä kuljeksia. Kohta oli Simon onnettomuus tunnettu jokaiselle kirkkomiehelle.
Isäntä kummiinsa: »Eipä täällä ole nähty, ettei sepälle viina kelpaisi. Mutta onhan se semmoisessa työssä terveellinen ja siis tarpeellinenkin.» »Ei terveelle sairaan ruokia. Minä olen terve ja tahdon terveenä pysyä. Viina on vienyt monasti mielen miehen päästä.» »No ei siitä mieltä väärää eikä vitsaa laidalla.
Päälle päätteeksi läksisit sinä vaimoksi semmoiselle viinaratille, mikä kirkkotielläkin juopi itsensä siaksi. Et sinä ole, piikaseni, kuullut minkälainen juomarin koti on. Eikä siinä ole mitään toivoa parempaan päin. Sillä kenessä kerran on yksi synti, niin se tuopi mukanaan yhdeksän. Viina se viisaankin villitsee. Viinastahan kaikki paha meno tulee ja alkunsa saapi.
Viina ja koulu tuntuu aivan kuin olisi taistelu kuoleman ja elämän välillä. Ettekö voisi odottaa että kysyisin neuvoa edes Hannalta? ASSESSORI. Keneltä? KANTTORI. Neiti Sommarilta hänen mielipiteensä olisi minulle varsin tärkeä. ASSESSORI. Vai niin; no sitten lienee parasta lakata puhumasta koko asiasta.