United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tullessani entisen kuninkaan hoviin olin aivan nuori, melkein lapsi... Mutta kukaan ei tiedä paremmin kuin sinä, joka aina olet kunnioittanut minua ystävyydelläsi, miten kovasti minä olen tuominnut sitä sekasikiötä, joka johdatti rakkaan isänmaamme tuhon partaalle, josta sen kuitenkin pelasti nykyisen armollisen hallitsijamme voimakas käsi... Jumala häntä varjelkoon ja pitentäköön hänen elämänsä kalliit päivät!

Tulkoon pian minun jälkeen toinen, joka saa jotakin jaloa ja täydellistä aikaan isänmaamme hywäksi!" Sen uutisen perästä ei hän kyennyt enää mihinkään henkiseen työhön, sitä wähemmin ruumiilliseen, sillä hän kowin murtui tuosta pettyneestä toiwostaan; siitä päiwästä pitäin joutui hän wuoteen omaksi ja muiden ihmisten hoidettawaksi!

Mutta jalo neiti jälleen lausui: "Tahtoisiko joku tuoda vettä, Verest' että voisin pestä kasvot, Vielä kerran silitellä päätä, Sulosilmää kuolossakin nähdä; Kaikille riemuin tahdoin näyttää Pilven veikkoo, kurjaa kerjäläistä, Joka nousi turvaks isänmaamme." Tyttärensä lauseet kuultuansa, Onnettoman vieressänsä nähden, Vanhus lausui, ääni sortununna: "Sua voi, mun tyttäreni parka!

"Lupaus hyvä, anto parempi." "Miehen sana miehen kunnia." Korpiemme raivaajille. Synkkä metsä ennen peitti salomaita Suomenmaan, Tuskin lomiin korpikuusten pääsi päivä paistamaan; Ikihongat, satavuosin paikoillansa seisoneet, Kauvan peitti isänmaamme päivärinnat, jyrkänteet. Kauvan kaikui korpimailla vihellykset kontion; Herrana se siellä liikkui, kuninkaana kuusikon.

Kauhean murhanenkelin tavoin vaeltaa viinanperkele meidänkin rakkaan isänmaamme seutujen lävitse etsien, ketä hän saisi niellä. Ja hän löytää joukoittain sellaisia, jotka mieluummin heittäytyvät hänen nieltävikseen, kuin kilvoittelevat hyvän kilvoituksen.

Hän toivotti, että isänmaa edistyisi 3 minuutin 10 sekunnin vauhdilla ja "uhraisi kuntonsa a-a-alttarilla." Yngve-herra puhui naisille, joita ei enää ollut yhtään saapuvilla, enempää kuin "Suomen hevosiakaan", joille Kankkulainen illemmalla esitti maljan. "Pääasiallisesti on meidän kiittäminen Suomen hevosta isänmaamme maineesta ulkomailla", sanoi puhuja.

Samassa tulee von Stöbern perä-ovesta ja joutuu äänetöinnä kohtauksen loppua katselemaan. WERNER. Maamme joka laaksosta Nyt nousee huokaus kuin sulta aivan; Siell' sykkii syömet, kyyneleitä äidit Ja vaimot vuodattaa ja morseimet. Oi, raskasta on, sydän sydämestä Kun riistetään, vaan isänmaamme oottaa, Ja pyhempää ei oikeutta oo.

Hänellä oli pian hyökkäyssuunnitelma valmiina. Hän nousi ja heiluttaen kansiniekkaa oluthaarikkaansa alotti pontevalla rintaäänellä: »Rakkaat toverit ja kansalaiset ynnä kaikki arvoisat läsnäolijat! Preussin kunniakkaat taistelut ovat taistellut. Armas isänmaamme on noussut tomusta jälleen uuteen, aavistamattomaan loistoon.

Suo vapautta, valoa, Suo kunniata, suuruutta, kaiken hyvän tuoja. Rukoile ruhtinaasi puolesta: Suojele, Herra armias, Valaise ruhtinaamme. Karkoita vaarat voimallas, Suo rauhass' olla saamme, Ett' aina laki, oikeus, Ja menestys ja siunaus Iloittais isänmaamme.

Hengenmies jatkoi: "Rakas isänmaamme on ehdottomasti kykenemätön vastustamaan uutta valtaa, joka kasvaa idässä. Jos meidän puolustajamme arvaisivat oikean etunsa, niin eivät turhaan sälyttäisi sodan kuormaa jo ennestään rasitetun maan hartioille.