United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iloisena ja luottavaisena hän lähestyi Ainoa, joka oli ylen soman näköinen helyillä koristetussa puvussaan, ja sanoi leikillisesti: Silloin nuori tyttö ensin punastui korvia myöten ja loi katseensa maahan. Mutta puna putosi ja posket kalpenivat ja katse nousi maasta ylös.
Joltakin kirjurilta tai sihteeriltä osti Fredrika minulle kunnollisen päällystakin ja hatun mistä lienee sellainen rättisaksa löytynytkään. ja niin nyt sopi minun, huomiota puoleeni vetämättä, istua soman, siropukuisen neitosen rinnalla. Nyt lähdettiin jälleen eteenpäin. Oli jo valoisa päivä, ja valoisata oli meidän mielessämmekin. Meidäthän oli jo kuulutettu; häät siis jäljellä vaan.
Näin puhuessani siirtyi "Lempikukkani" aivan minun rinnalleni ja hänen katsantonsa kävi varsin totiseksi ja syvämietteiseksi. "Mutta emmehän jätä äiti-parkaani yksin?" kysyi hän. "Ei suinkaan! hänen täytyy tulla asumaan luoksemme", vastasin varsin jalomielisesti. "Minä rakennan hänellekin pienen, soman huoneen, ja minunkin äitini pitää tuleman luoksemme asumaan".
Siihen aikaan pitivät vanhemmat seitsemänkymmentäviisi dollaria vuodessa reimana summana tyttäriensä pukuja varten. Minulla oli satanen, ja minut laskettiin rikkaaksi, autoinkin parasta ystävääni Saara Evansia, joka sai isältään vain viisikymmentä dollaria. Meistä kaikista tämä summa oli kovin vähäinen, mutta hän oli aina hyvin soman näköinen, hyvät ystävät kun häntä auttoivat."
Vaan hautakumpu kuiskaa: elämänne Valoksi loistakohon synnyinmaan. Komeat on Karavankivuoret, Juliset on alpit uljahat. Ne ne Veldesjärven laaksomaalta Myrskyn tuhotöitä torjuvat. Paljon aurinko suo paistettansa Soman Veldeslaakson lapsillen, Kansaa pulskeata kasvatellen, Hedelmiä maasta kansallen.
»Saisipa soman sadun», sanoi Juho kun he olivat istahtaneet pöydän ääreen kahvia juomaan. »Prinsessa mökissä.» »Sinä puhut niin kovasti, että Katri herää suotta aikojaan!» varoitti Esteri. Juho oli pitkän aikaa ääneti. Vihdoin viimein hän sanoi: »Katrihan on Amerikassa.» Esteri hytkähti tuolillaan, silmäsi vuoroon Juhoa, vuoroon kammarin ovea. »Ollut jo pari vuotta.»
Epätoivo muuttui suruksi, suru vienontui, vieno suru muuttui kärsivällisyydeksi ja tämä vaihtui jälleen uudistuvaan elämänhaluun. Eräänä aamuna huomasin, että olinkin ylipäänsä hyvin kadehdittavassa asemassa: kahdenkymmenkolmen vuoden vanha, kaunis, rikas, ylhäinen, pienen soman pojan äiti, lemmekkään perheen jäsen eikös siinä kaikessa vielä ollut syytä iloitsemaan elämässä.
Tämä on seikka, jossa tytöt saavat muuttaa mielensä". "Minä puolestani", sanoi Alice, "toivon, että hän rakastuisi minuun; minä ottaisin hänet oitis. Näittekö, tätiseni, tuon pienen, erittäin soman vaunun, jolla hän ajeli puistossa päivää ennen poislähtöänsä entäs hevosensa sitte ja tuo valkoinen, pitkä-karvainen peite, pitkillä hopeanhohtavilla karvoillansa?
"Mikä vika?" kysyi Laila ihmetellen. "Se vaan, ett'ei se ole minun. Etkö myö sitä minulle?" "En myö," sanoi Laila hymyillen, "kuinka sinä voit ajatella, että möisin oman soman 'Vihurini' sinulle?" "Minä annan sinulle siitä 10 taalaria." "En myö kahdesta kymmenestäkään taalarista enkä mistään hinnasta! Entäs sinä, Inga, mistä porosta enimmin pidät?" kysyi Laila häneltä.
Hän vertaili pukuansa, hieno ja köykäinen kuin pilvenhattara, äitinsä karkeisiin vaatteisiin, valkoista saaliansa vanhuksen siniraitaiseen kaulaliinaan, sieviä silkkikenkiänsä, jotka pehmeinä ja notkeina taipuivat soman jalan ympärille, äitinsä paksuihin, tylppänenäisiin jalkineihin.