United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki vaikenivat kerrassaan; sillä he tunsivat Richardin mielenlaadun, joka toisinaan sotamiehille suvaitsi suurta tuttavuutta, mutta toisinaan taas, vaikka hyvin harvoin, vaati tarkinta arvon-antoa.
"'Eilisaamuna varhain hän suvaitsi tuskin katsoakaan minua, kun kunnioittavasti odotin häntä Zenon painikoulun luona, mutta iltapäivällä hän kutsui minut puheilleen, kun tiedustelumatkalla kuljin hänen avonaisen porttinsa ohi. "'Sillä minä tiesin hänen iltapäivällä palaavan metsästysretkeltä leopardeineen. "'Hän pisti käteeni vahataulun samalla silmäten varovaisesti ympärilleen...
Ei milloinkaan eikä millään ehdoilla suostunut hän siihen, että hänen talousrakennuksensa sioitettiin toiselle puolen huonetta, yhtä vähän kuin hän suvaitsi sitä, että hänen oma rakennuksensa jonakuna kauniina päivänä rymähtäisi kokoon sen asujain yli.
Palvelija vastasi, että hänen herransa äsken oli lähtenyt ajelulle, hän ei tiennyt oikeastaan minne, mutta jos asia oli tärkeä ja pastori suvaitsi kirjallisesti esittää sen, niin mynher Vanloo saisi kirjeen viipymättä. Eerikin täytyi mukautua asianhaaroihin.
"Minusta vaan on niin omituista, ett'eivät ihmiset sen enemmän hillitse itseään", sanoi rouva Kernell sävyisästi, "hänhän tuskin suvaitsi sanoa sanaakaan koko ajalla, mutta heti, kun tohtori tuli, tuli hänestä itse puheliaisuus ja iloisuus..." Rouva Berger naurahti pilkallisesti. "Ja sitä sinä ihmettelet? Sellaisia ihmiset ovat, ystäväni, sellaisia he ovat!
Pataljonamme komentaja lähetti sähkölennättimellä onnentoivotuksen Pietariin, jossa H. Korkeutensa siihen aikaan oli, johon H. Korkeutensa suvaitsi vastata seuraavasti: "Minä kiitän teitä pataljonani koko sodanaikaisen palveluksenne edestä, sekä toivon teidät näkeväni täällä Pietarissa niinpian kuin kaartin joukot saapuvat tänne. Aleksander".
He seisoskelivat siellä Kallen ympärillä, mielissään, jos hän suvaitsi antaa heille sanan tai pari. Riikka se varsinkin oli kuin taivaassa, silmät kiilsivät ja vanhat poskipäät vielä melkein hehkuivat. Eikä huulien takana herneet varmaankaan olisi tänä iltana säilyneet. Yrjö pysyi halkopinon luona kaiken iltaa ja löi puita niin, että lastut lensivät. Kahdesti saivat huutaa häntä illalliselle.
Oikein: minä olen Vanloo... Ja kun laivanne kulkee Hollannin lipun suojassa, niin se oli yhtenä syynä, miksi halusin nähdä sen. Toinen luutnantti, joksi nuori mies suvaitsi nimittää itseänsä, kumarsi ääneti. Kun Vanloo sen jälkeen varustautui lähtemään pois, riensi nuorukainen laskemaan alas laskuportaita.
Niinpä tuli tänä iltana tuon vuokrahuvilan isännöitsijä ... huvilan, jossa Sakris suvaitsi pelkästään makailla ja aprikoida ja lopulta sairastua heikkouteensa ja kivulloisuuteensa ... tuli Sakriksen kamariin ja uhkasi nostattaa huomisaamuna Sammakon vähäiset tavarat pihalle, taivasalle, ellei rampa silloin maksaisi vuokraansa. Sakris vastasi hänelle ainoastaan: Bra, bra!
Soturi, joka ei kaihtinut huoneellisia huolia, luultavasti sen tähden, että sodassa oli niihin tottunut, suvaitsi mielellään kaikkityyni saapuvillaan toimittaa, ilman että mietintönsä siitä häiriytyivät.