United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun en voinut tehdä ajatuksiani ymmärrettäväksi heille kellekään, en edes lapsillekaan, en voinut ottaa vastaan tarjousta. Rakas täti! Nyt pitäisi kai minun myötäjäisteni olla jo kunnossa; lähetä kaikin mokomin, mitä on tehtynä, päärmettynä ja merkittynä. Minä olen aivan varma, että kolmas osa siitä, mitä olet minulle varustanut, riittää yllin kyllin.
Ei kukaan ollut opettanut minulle rahan arvoa, muuta kuin että mikään uhraus ei ollut liian suuri, kun kysymyksessä oli minun koristamiseni. AGNES. Sinä olet kuitenkin onnellinen, kun sinun ei ole tarvinnut uhrata itseäsi. SIIRI. Hänen taistellessaan, kärsiessään olen minä nauttinut, leikkinyt! Minun ei tarvitse vaivata ajatuksiani. Sinun päätelmiltäsi ei siis puutu johdonmukaisuutta.
Vuoden kuluttua se on unohdettu ja haudalleni on ruoho kasvanut. Yhtä minä sinulta anon, luottaen hyvään sydämmeesi ja kaikkeen hyvään, jota minulle olet osoittanut koko elinaikasi: ole kuin isä minun turvattomille lapsilleni! Oi minun lapsi parkojani! Minä en uskalla ajatuksiani jatkaa. Sen joskus luullut kelpaavani isäksi, jonkamoista parempaa ei mailmassa.
En voi muuta kuin myöntää, että hänen kertomuksensa on vahvistanut minun suuria ajatuksiani hänen kyvystään ja kelvollisuudestaan. Olen tyytyväinen tietäessäni saavani vastaisiksi ajoiksi vapauttaa yhteiskunnan hänen vehkeittensä vaikutuksista, vaikkakin pelkään sen tapahtuvan hinnasta, joka tuottaa tuskaa ystävilleni ja varsinkin sinulle, rakas Watson.
RUTHWEN. Mutta mitä sinä tarkoitat? Sinä kauhistutat minua. Minua myöskin, Knox! En tunne muiden syitä, mutta minä taistelen kirkon puolesta. RUTHWEN. Sano meille siis ajatukses, Knox, se meitä peloittaa. KNOX. En omia ajatuksiani lausu, vaan raamatun ajatukset jumalattomista kuninkaista ja heidän taloistansa.
Tunnustan minulla olevan erityistä syytä kysyä tätä teiltä, joka syy koskee mitä kalliimpia ja arjimpia asioita". Viimeisiä sanoja lausuessaan hänen äänensä vapisi hetken, vaan hän jatkoi vakaasti: "Alusta alkain, siitä lähtien kun liitto syntyi sisareni ja Danvillen välillä, katsoin minä velvollisuudekseni ilmoittaa peittelemättä omia tunteitani; omatuntoni ja tunteeni Rosaa kohtaan kehoittivat minua ilmoittamaan suoraan ajatuksiani viimeiseen saakka, vaikka tämä suoruus harmittaisi tahi loukkaisi muita.
Hetken kuluttua hän sanoi kuin itsekseen puhuen: Istun niin mielelläni täällä ajatellen, että istun mahtavan maailmanvirran alkulähteillä. Ja tämän lapsekkaan alppijoen viihdyttävä kohina säestää ja rikastuttaa ajatuksiani. Alku ja loppu, mistä ja minne, miten paljo siihen sisältyykään?
Mutta nyt antaa Jumala hänet takaisin minulle, rikastettuna kaikkien noitten vuosien kokemuksella, ei sinä lapsuuden Evana, jona viimein näin hänet, vaan täydelliseksi naiseksi kypsyneenä; ei ainoastaan, että hän kuvastelisi minun ajatuksiani, vaan yhdistäisi elämänsä kyllyyden minun elämääni. Evan kertomus. Wittenbergissä, Tammikuulla 1523.
Mutta silloinkin oli keskustelun väliaikoina salaman nopeudella välähtänyt mielessäni se tuskan esimaku, joka minut oli valtaava, kun ei mikään enää kiinnittänyt puoleensa ajatuksiani. Tiesin, etten voisi nukkua sinä yönä, ja olen varma, ettei kukaan käsitä sitä pelkuruudeksi, vaikka tunnustankin, että kauhistuin valveilla makaamista ja miettimistä.
Jälkimmäinen ei ollut virkannut sanaakaan, ja Luoto ukko näytti astuvan odottaen, että nepaan piti jotakin sanoman. Kun ei siitä kuitenkaan tullut mitään, virkkoi Luoto: "No, Väinö poikaseni, minusta sinun puhuttavasi on varsin umpi äänetöntä laatua. Vielä en ole kuullut ainoatakaan sanaa." "Se tulee siitä, että minun on vähän vaikea sovittaa ajatuksiani sanoille", vastasi Väinö nauraen.