United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ja miksi ei?" huudahti Bengt harmistuneena, "miksi en sanoisi sitä veljeksi, joka on veljeni? Jos se sitten lie hyödyksi tai vahingoksi hänen sielulleen, se ei ole minun asiani, vaan Jumalan. Minä tunnustan enää vain kahdenlaisia ihmisiä: Jumalan ja perkeleen lapsia.
Siunatkoon sinua Herra taivaassansa ja täällä maan päällä. Tässä Jumalan ja niiden läsnä ollessa, jotka ovat minulle kaikista kalliimmat, tunnustan minä että Jesus Natzarethista on se luvattu Messias ja minun sekä kaikkein ihmisten vapahtaja. Oi minun rakas puolisoni ja sinä minun poikani, kääntykäät hänen puoleensa.
Hyvä ystävä, sanoi d'Artagnan, jos te särette korviamme ulvonnallanne, sulkeudumme me kaikin neljän teidän kellariinne, niin saadaan nähdä onko hävitys siellä todella niin suuri kuin te sanotte. No niin, hyvät herrat, sanoi isäntä, minä olen väärässä, sen tunnustan, mutta onhan armo kaikilla syntisillä; te olette herroja ja minä olen köyhä ravintolan isäntä, säälikäähän toki minua.
Anna anteeksi, rakas sisareni, mutta asian näin pitkälle mentyä tunnustan nyt sinulle, että rakkauteni esine oli juuri sinun Hiskiaksesi ja uskoni on wielä nytkin se, että olisimme toisemme käsittäneet, jos ei käärme olisi kawalaa leikkiänsä ruwennut wälissämme lyömään.
AKSEL. Niin ihan vilpittömästi ma tarjoon. HAKON. Ja hyvän tarjosi ma otan vastaan Samalla lailla. AKSEL. Tämä kädenlyönti Mun tekee uskolliseks urhoksesi. HAKON. Mä kiitän sua ja tunnustan sun arvos.
ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Toinen kerta! Niin. Entäs kolmas kerta! ANTRES. Sinä hulluttelet, mies! Olenhan jo tunnustanut. ESKO. Tunnustas vielä kolmas kerta! ANTRES. Voi minua poloista miestä, mihin olen joutunut! ESKO. Kolmas kerta. Tunnustappas! ANTRES. Minä tunnustan! ESKO. Niin, semmoinen tukka se on, ja itseppä sen kannan niinkuin silmätkin.
Mutta minä sanoin vaan jatkamiseen: "Niin, sinä ajattelet sitä, että hän ei ole mikään älykäs mies ja että hän ei ole oppinut eikä lukenut hyvin paljoa. Sen kyllä tunnustan; hän minusta kerran oli oikein ahdasmielinen ja turhia uskovaisen maamoukan esikuvana.
»Tunnustan teille kysymättä: ruumis tää kuolevainen on, min näätte, siksi jaettu maass' on valo päivänpaisteen. Te älkää ihmetelkö! Uskokaatte, ett' ei hän ilman Taivaan voimaa tahdo tään vuoriseinän jylhän päälle päästä.» Näin Mestari. Ja jalo lauma vastas: »Takaisin kääntykää ja eellä käykää!» He kädenselin tietä viittasivat.
Suokaat minun sanoa, että täydellisesti tunnustan tämän kysymyksen järjen-mukaiseksi ja nyt lähden vastaamaan siihen, lausuen edeltäpäin, että aine ei ole rahallista luontoa".
Kynttilän valo loisti vielä Severin äitin kamarista. Ja sieltä kuului virren veisua. Se oli hänestä vanhaa tuttua. Sillä hänen äitinsä oli siinä harras, erittäin näin pyhä ehtoisilla. Hän lähestyi akkunaa ja kuuli Marin kauniilla altti-äänellä säestävän äitiänsä: "Syntini minä tunnustan, Tiedät minun niitä katuvan." Severin kuulteli hetken aikaa.