United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Torgau'issa, Marraskuun 10 p. 1516. Rutto on Wittenbergissä. Me olemme kaikki paenneet tänne. Yliopiston miehet ovat hajallaan, ja monta Augustinilaismunkkia on lähtenyt pois. T:ri Luther oleskelee yhä Wittenbergin luostarissa. Me olemme nähneet kopian yhdestä hänen kirjeestänsä Lokakuun 26:lta päivältä, joka oli adresseerattu Erfurtin luostarin priorille, kunnian-arvoisalle isä Johan Lange'lle.
Wittenbergissä, Kesäkuulla 1517. Me olemme taas kotona; ja kiitos Jumalan, meidän perheemme ei ole kumpikaan vähentynyt, paitsi yhden kuoleman kautta nuorimman sisaremme, joka oli sylilapsi, kun lähdimme Eisenachista. Professorit ja ylioppilaat ovat myöskin palanneet. T:ri Luther, joka jäi tänne koko ajaksi, saarnaa suuremmalla voimalla ja selvyydellä, kuin ikinä ennen.
"Se oli vaan kirjanpainaja Wittenbergissä!" "Vaan koulumestari!" ja "vaan kirjanpainaja!" Koko minun sydämeni nousi näitä halveksivia sanoja vastaan. Tätäkö siis ihmiset kiittelemisillään tarkoittivat? Tämmöiseksikö isää arvattiin häntä, joka oli jaloin mies mailmassa, joka olisi sopinut vaaliruhtinaaksi taikka keisariksi?
Sillä nuoruuteni koulu on todella saman katon alla, kuin minä. Täti Agnes on Fritzin perheen-väkeä! Kun luostarit hävitettiin ja nunnat hajotettiin, joka tapahtui julmassa talonpoikais-sodassa, karkoitettiin hän Nimptschenistä, ja vietettyään muutamia viikkoja äitimme tykönä Wittenbergissä pakeni hän viimein Evan ja Fritzin luo.
Ainoastaan messu-uhrin sijassa on meillä Herran Ehtoollisen juhla; ei mitään hostian kohottamista; ei mitään yksityisiä messuja kuolleita varten; ja kaikki rukoukset, kiitoslauseet ja virret Saksan kielellä. T:ri Luther käyttää vielä joskus latinaa jumalanpalveluksessa Wittenbergissä, koska se on yliopiston-kaupunki, että nuoriso harjaantuisi vanhoissa kielissä.
Ja minä päätin viipymättä käydä Wittenbergissä Melancthonin ja tohtorein tykönä esitelläkseni heille tätä asiaa. Vaan nyt minä kenties en koskaan saa nähdä Wittenbergiä jälleen!
Wittenbergissä Syyskuulla 1524. Tämän kuukauden kuluessa on meidän usein ollut syy kiittää Jumalaa, että rakastettu, heikko äidin-äitimme pääsi lepoon. Ajat näyttävät kovin melskeisiltä. T:ri Luther on suuresti huolissaan niistä. Kappale aikaa on täällä jo hoettu levottomasta mieli-alasta talonpojissa. Fritz kirjoitti siitä meille Thüringin metsästä.
Kun meitä käskettiin huoneesen, katso! siellä näimme soturi Martin'in, niinkuin ennen Jenassa; ja hänen kanssansa olivat Filip Melancthon, Justus Jonas, Nikolaus Amsdorf ja T:ri Augustinus Schurf, jotka kertoivat hänelle, mitä Wittenbergissä oli tapahtunut hänen poissa ollessaan. Hän tervehti meitä, osoitti nauraen sormellansa ja sanoi: 'tämä on Filip Melancthon, josta minä puhuin teille."
Elsan kertomus. Wittenbergissä, Maaliskuulla 1546. Kaikki on ohitse. Rakastettu, kunnioitettu ruumis on meidän luonamme, mutta Luther, isämme, sielunpaimenemme, ystävämme ei ole koskaan enää meidän joukossamme.
"Rakkaalle puolisolleni Katarina Lutherin'alle, Tohtorinnalle ja itsensäkiusaajalle Wittenbergissä, armolliselle rouvalleni, armoa ja rauhaa Herrassa."