United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUURE. No niin, olkoon oikein tai väärin. Osta sinä leikkikalusi, lapsi hyvä. SIIRI. Sinä rakas, armas jörö-jukka! Mutta onhan se aivan varma! TUURE. Olenko milloinkaan rikkonut lupaustani? SIIRI. Oo, et suinkaan Mutta TUURE. Mutta mitä? SIIRI. Että sinä että sinä TUURE. Eihän lapsi vain ole menettänyt puhelahjaansa? Että sinä että sinä ? SIIRI. Että sinä et kadu!
TUURE. Sinulla ei ollut mikään rikas koti, Siiri. Eikö koskaan sattunut, että sinulta kiellettiin mitään? SIIRI. Ei koskaan, mitä vaatetukseen tulee. TUURE. Vai ei. SIIRI. Voipi säästää niin paljon monessa muussa asiassa. TUURE. Sehän oli jotakin aivan uutta. SIIRI. Niin, minä en ole vielä sinulle näyttänyt kaikkia taitojani taloudenhoidossa. TUURE. Et, niitä et tosiaankaan ole näyttänyt.
LIISA. Minusta ne muistuttavat ruumisvaunuja. SIIRI. Kuinka Liisa voi sanoa niin kauheasti? Ruumisvaunut ja sirkushevoset! Olisipa hauska tietää, kuka uskaltaa liikkua semmoisilla ajoneuvoilla! LIISA. Kas niin, sydänkäpyseni.
Jukestakin tuntui pahalta, kun meni ne kuninkaalliset sormukset, joihin oli piirretty Siiri Jokelan nimikirjaimet. Mutta näkyipä niitä samanlaisia kuninkaallisia sormuksia vielä jäävän kultasepälle. Ja pianpa se näkyi ne nimikirjaimet niihin piirtävän. Ne rahatkin tuntuivat niin helposti saaduilta.
TUURE. Ulos . Konttorista hakemaan rahaa. Mitä sillä tekee! Mamma väitti aina, että on huonoa taloudenhoitoa maksaa käteisellä. SIIRI. Ei, mutta vähän kerrassaan. TUURE. Säästä sinä viisautesi, Siiri, muuten muserrat minut aivan kokonaan. SIIRI. Oikein tyytyväinen ja iloinen.
Kun odotin sinua... Ooh, ja minä taas odotin sinua. Villiam, ota hänet syliin ja nosta kohoksi ja sano, että hän on lapsi... Ei, ei, ei... Siiri tepasteli jaloillaan, kun Villiam piteli häntä käsillään ylhäällä. Lupaattekos olla kiltti ja ottaa minut myöskin ystäväksi, ennen ette pääse. Lupaan, lupaan... Ja saako Sanni pikkuruikkuisen minuakin rakastaa? Saa, saa ... hyi, herra Körner...
Ja navetan haju sinne kulkeutuisikin karjan hoitajan mukana. Mutta ennenkun Siiri tuli ensi kerran käymään Vaaralassa, oli laitettava suuret kattolamput joka huoneeseen ja erittäin pöytälamput parasta lajia. Ne kun kerran laittaa hyvät, niin ne ovat sitten ikuiset.
Nyt siltä pääsee askelet ... jos nyt olisi Siiri reessä... Jos olisi... Koukkusissaan se nyt tuossa seisoo käyköttää, vaan kyllä siltä löytyy jalat, kun pannaan aisoihin, ja vielä kotiin päin... Jos olisi Siiri reessä... Ah, jos olisi... No, vielähän kerran onkin... Joulun pyhinä siitä saadaan tieto.
TUURE. Vai niin, pikku noita, sinä tulit kuitenkin! SIIRI. Huolitko minut polvellesi? TUURE. Huolin, jos olet oikein kiltti ja hyvä. SIIRI. Minä koetan parastani hetkisen. Tuure! TUURE. No niin. Se tapahtui luistinradalla. Sinä olit niin viehättävä! SIIRI. Olinko? TUURE. Mustassa, vyöttävässä puvussasi, jossa oli harmaa turkisreunus. SIIRI. Ja hattu sitten!
Mutta viimein alkoi Siiri ja Siirin kasvateäiti tahtoa kääntymään takaisin, vaan Jukke ei siihen taipunut, kehotti vaan katsomaan miten se ruunikko, hänen kotikasvattinsa, ihan hänen pienestä lähtien hoitamansa hevonen juoksee ja miten siltä nyt vasta alkaa lähteäkin askeleet, kun se hiostuu.