United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Käsitän kyllä, sanoi Svenonius; saatana voi turruttaa käsiä, se on tunnettu seikka, ja hän tahtoo tässä auttaa palvelijataan. Antakaa minun tehdä pöytäkirja, sanoi nuori vapaaherra; minunkin toinen käteni on turruksissa... Onko! huudahtivat Svenonius ja nimismies yhtä suuta, ja sanomaton kauhistus kuvastui nimismiehen kasvoilla.
Mutta silloin pesässä makaava kissa kohosi kynsilleen, köyristi selkänsä ja päästi sähinän, josta voi nähdä, ettei sillä ystävällisiä aikeita mielessä ollut. Kissa! Haa! huusi Svenonius, nähden kaikkialla vain merkkejä ja ihmeitä, Ota kiinni kissa, veli Askelin! Siitä saamme taas uuden todistuskappaleen... Veli hyvä, kuinka on mahdollista näyttää jotakin toteen mokomalla elukalla kuin...
Svenonius sitä vastoin kulki vakavasti ja verkkaan ja kuunteli kylmästi kaikkia niitä kirouksia ja sadatuksia, joita kajahteli hänen jälessään puiden välistä.
Mutta odota, kyllä on keinoja, joilla sinut saadaan puhumaan. Varo pahinta, nainen! Sen sanottuaan kavahti Svenonius tuoliltaan. Lue nyt loihtusi minun ylitseni, jatkoi hän, tapa navetastani karja, saata sairautta minulle ja lapsilleni! Koeta mitä hornan konstisi saavat aikaan! Mutta minä sanon sinulle, että minä seison Gideonin kilven suojassa häijyjen nuoltesi saavuttamattomana!
Nuorukainen oli silmitön raivosta ... oli tullut hetki, jona hänen povessaan kauan kytenyt tulivuori päästi laavavirrat valloilleen ja yhtenä hillittömänä syöksynä purki ne ilmoille. Ottakaa kiinni hänet! Hän on pirun riivaama! Ottakaa hänet kiinni! kiljui Svenonius ja kimmahti ylös niinkuin haavoittunut tiikeri hyökätäkseen uudelleen Aadolfia vastaan.
Veli Svenonius tekee niinkuin monet muut, hän syyttää kaikesta piruparkaa, vastasi välskäri. Mutta minä luulen, että tässä niinkuin monessa muussakin syy on haettava ihmisistä itsestään. Täällä pohjolassa ovat tavat ja käsitykset hyvin sitkeät.
Nuo ynnä senkaltaiset sanat todistivat, että hän vielä oli tietoinen hirmuisesta kohtalostaan. Silmänräpäys vain, ja Aadolf oli käsittänyt koko asian. Svenonius vetäytyi taapäin hänet nähtyänsä, pyöveli keskeytti työnsä ja loi, samoinkuin kaikki muutkin sisälläolijat, hämmästyneen katseensa nuorukaiseen... Mitä ... mitä ... mitä te täältä tahdotte?... Kuinka te olette tänne tullut?
Kun vimmattua käsikähmää oli käyty kotvanen ja katsojat sillä välin ähkineet tuskanhien vallassa, alkoi voitto ilmeisesti kallistua Svenoniuksen puolelle; hänen kaikille muille näkymätön vastustajansa peräytyi ilmeisesti askel askelelta ja Svenonius ahdisteli häntä yhä hurjemmin rusikoiden. Siten jatkui taistelu, kunnes lukittu kirkon ovi ehkäisi hänen voittokulkunsa.
Helvetin porttien ei pidä meitä voittaman, sanoi Svenonius.
Kapteeni kirosi, mutta vastasi sitten niin sävyisästi kuin suinkin, että jos veli Svenonius haluaisi paistaa perunoita tuhkatulessa, hän voisi sen tehdä, mutta että hän, Svanholm, kuitenkin oli tullut tänne kuulemaan jotakin viimeisten karoliinien kohtalosta; muusta hän viisi välittää.