Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Koko seuraavan viikon oli pappila ihmisten piirittämänä, jotka olivat tulleet noidista tietoja antamaan tahi heitä vastaan valittamaan. Kaikki kiihottuneen mielikuvituksen kauhukuvat, kaikki taudit ja muut onnettomuudet, jotka olivat kohdanneet ihmisiä ja elukoita pitäjässä, kirjoitettiin heidän syntiluetteloonsa, Svenonius tunsi melkein hukkuvansa todistusten paljouteen.
Serkku unohtaa, vastasi Svanholm tolkussaan, että Kustaa Bertelsköld karkasi vankeudestaan ja otti näinä vuosina sissisoturina osaa vähintäänkin viiteenkymmeneen kahakkaan, puhumattakaan suuremmista taisteluista. Esimerkiksi, kun hän viidenkymmenen urhon kanssa puolusti Mainiemen linnaa ja oli vähällä tulla haudatuksi sen raunioihin. Onko Mainiemi hävitetty? kysyi Svenonius. Tulimmaista!
Kun sitte kansa oli lähtemäisillään kirkosta, astui Svenonius alttarin eteen, toisti mitä ennen oli sanonut, että hänen oli aikomus saattaa seurakunnassaan löytyvät saatanan palvelijat, miehet sekä naiset, oikeuden käsiin, ja kehotti kaikkia saapuvilla olevia, jotka olivat noitien tempuista kärsineet, joita noidat olivat houkutelleet luopumaan Jumalasta tai jotka muuten olivat jotakin kuulleet tai nähneet, mikä noitia vastaan saattoi kelvata todistukseksi, kehotti niitä viikon varrella tulemaan pappilaan ja siitä totuuden mukaisesti sielunpaimenelleen kertomaan.
Ja mitä heidän kadotettuihin sieluihin tulee, lupaa heille valheen ruhtinas kuoleman jälkeen rauhaa ja jatkuvia nautinnoita hänen valtakunnassaan. Tähän tapaan keskustelu jatkui jonkun aikaa. Svenonius ei jäänyt vastausta vaille, vaan olipa ehdottomasti voitollakin, niinkauan kun Aadolf väitellessään liikkui puhdasoppisuuden alalla.
Se yleinen kauhistus, joka on vallannut taikauskoisen kansan ja jonka pastori Svenonius ja muut täkäläiset pappismiehet ovat kiihkeillä saarnoillaan paisuttaneet äärimmilleen, on kaiketikin vienyt hänen järkensä.
Hävytön, sähisi Svenonius, julkeatko itse tuomiopöydän edessä houkutella tytärtäsi kieltämään totuuden? Hän on syytön, vastasi ukko. Ei, isä, lausui tyttö vesissä silmin, se ei ole totta. Minä en ole syytön ... minä olen kadotettu olento. Martta, Martta! mutisi vanhus. Viekää pois hänet! käski laamanni Skytte.
Noita sanoja mutisten astui nimismies papin kintereissä Inkerin tupaan. Jumalan rauha! sanoi Svenonius, luoden karsaan silmäyksen Inkeriin. Minä tulen sinun tykösi, vaimo, Herran nimessä ja pyhän virkani puolesta. Tuvassa olijoihin vaikutti tämä juhlallinen, saarnaäänellä lausuttu tervehdys ilkeän hämmästyttävästi. Elli hiipi vavisten Aadolfin viereen.
Stellako, parahin lehmämme! kysäsi Svenonius. Stella juuri! Voi sitä kurjuutta, sitä kurjuutta! Siinä sitä nyt ollaan, sanoi pastori... Vaimo, eikö muuta onnettomuutta ole talossani tapahtunut minun poissa ollessani? Eikö siitä ole tarpeeksi mitä jo on tapahtunut, koska niin kysyt?... Stella, paras lehmämme! Nyt on meillä vaan Tähti ja hieho...
Svenonius kierteli jo uutta pistosanaa kielellään, kun välskäri tavallisella levollisuudellaan, puoleksi leikillä, puoleksi totisesti virkkoi: Veli Svanholm on oikeassa, minä olen nuoruudessani nähnyt kummallisia asioita neiti Arvidssonin korteista, ja Pariisissa näin minä kerran paholaisen sukkelimman oppilaan. Hänen nimensä oli muistaakseni mamselli Lenormand.
Hänen muistonsa ei ole tämänkaltaisen tuomioistuimen tuomittavissa. Kuulkaa, armollinen laamanni, kuulkaa minkälaista kieltä hän julkenee käyttää! sanoi pastori Svenonius laamannille ja pudisteli yhä uudestaan päätään.
Päivän Sana
Muut Etsivät