United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä en voi huomata mitään ulkonaisen taudin merkkejä. Mutta on olemassa sielun sairauksia... No niin, mitä sielun sairautta hän potee siis? kysyi kuningatar. Sitä on vaikea tarkoin määritellä, hymähti kuninkaallinen kotilääkäri. Se voi olla sitä ja se voi olla tätä.
»Tuhansia kiitoksia vaivoistanne. En tullut kysyneeksi edes nimeänne.» »Holpaisia minä olen.» »Vai Holpaisia. Niin kiitoksia vaan vielä kerran.» »Ei kestä.» He erosivat. Mari astui nyt kiiruusti kotiapäin. Kuta lähemmäksi hän tuli, sen ahtaammaksi kävi rinta. Jaksoiko hän taaskin mennä katselemaan sitä kurjuutta, sitä sairautta ja alastomuutta ja kaikenpuolista puutetta.
Muuta en enään voinut ajatella kuin että kaikki maailman kansat ja sukukunnat kohta kuolisivat sukupuuttoon. Aloin jo odotella itsellenikin tuota pikaa lähenevää sairautta ja kuolemaa. Tauti oli kuitenkin hyväksi onneksi kaukana minusta.
Minä voin jo paremmin Uuno, kiitoksia vaan, sanoi Henrik ja puristi hänen kättänsä. Tulet ehkä illallisellekin. En, en. Mene sinä vaan. No ehkä sitten menenkin. Siellä jo käskettiin. Uuno meni. Se palvelija, joka tuli vuodetta laittamaan, toi illallisella olevalta herrasväeltä kaikellaisia ehdotuksia toimenpiteistä sairautta vastaan, sekä lasillisen kuumaa kamomillateetä.
Oi. että juuri tämän, katkerimman kaikesta, tämän, jonka tähden hän oli rukoillut niin monta palavaa rukousta siitä päästäkseen, kuitenkin piti häntä kohtaaman! Olihan hän rukoillut Jumalaa lähettämään hänelle kaikenlaisia kärsimyksiä, sairautta, köyhyyttä, jos Hän vaan säästäisi hänet tästä!... Mutta juuri tämän oli Jumala hänelle lähettänyt!
»Mitähän vanhuus onkaan?» kysyi hän kauhistuneena. »Ei se aina ole sairautta ja heikkouttakaan se on muuta.» Pirttirakennuksen edustalle päästyään hän pysähtyi, katsellen sitä kuin vierasta taloa. Silloin hän huomasi hämmästyksekseen Mikko-kissan istuvan katolla uuninpiipun reunalla. Se teki häneen omituisen vaikutuksen.
Myöskin on mahdollista, että se ei ole sairautta ollenkaan, ainoastaan eräänlaista sielun ärtymistä johonkin suuntaan, taikka paremmin sanoen, entiseen olotilaan, ja sen aiheuttamaa pyrkimystä uuteen. Me nimitämme sitä vapaan ja itsenäisen tahdon toiminnaksi. No niin, ja millä tuollainen toiminta on sitten parannettava? kysyi kuningatar huolestuneena. Se riippuu siitä ja se riippuu tästä.
Se oli vain kokoelma pieniä pirstaleita jos jotakin romua. Jos olisi olemassa joku ihminen, jolle saisi puhua ja joka ei ilkkuen nauraisi! Olihan hänellä ystäviä paljonkin liian paljon mutta eihän tuollaista voi puhua miesten kesken. Sehän on tietysti lapsellista sentimentalisuutta ja sairautta. Olisipa se kaunista, jos hän menisi esim.
Kolmannessa duumassa, "herrainduumassa", joksi kansa sitä sanoi, on paljon ja ahkerasti työskennelty valiokunnissa, vielä enemmän täysistunnoissa intohimoisesti puhuttu, mutta vain kaksi suurehkoa uudistusta on saatu aikaan: työväen vakuutus sairautta ja tapaturmia vastaan sekä paikallisen oikeuslaitoksen muuttaminen.
Raskasta ja katkeraa oli elämä, olen kokenut monenlaista puutetta ja kurjuutta: köyhyyttä, sairautta ja surkeutta, olen ollut juomari ja tappelija, ja irstaisuus oli vähällä turmella minut kokonaan... Mutta kaikki tuo on nyt jo mennyttä ... ja nyt on vaan iloa ... vaan iloa, nyt voin todistaa, että minulle on kerrassaan yhdentekevää, jos olisin ollut rikas ja mahtava kuin kuningas tahi köyhä ja kurja kuin vanha Daniel.