United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kun tuli hukka ennen syömään ruvettuansa ulkona pistäymään, niin otti repo lusikallisen puuroa hukan padasta omaan pataansa. Tulipa hukka takaisin ja rupesivat syömään. Hukka maisteli suussaan puuroa ja sanoi: "eipä tämä maista juuri miltään; annapa, kuomaseni, maistaakseni, millinen sinulla on puuro." "Maista, kuoma, tuosta kohden, siinä on parasta", lausui repo.
Elä virka mitään, Riikka. RIIKKA. En tok'. Mutta ei se nyt arvoo, Vanny neiti. Ei vaikka mikä oisi. FANNY. Miksi en arvaisi. Tahdotteko, niin sanon heti? ROUVA PENTTINEN. No, annapa kuulla? FANNY. Ahlbomin ROUVA PENTTINEN. Niin, tuleehan ne Ahlpumminkin. Kauppias Ahlpummin. Mutta entäs muita? FANNY. Kultaseppä Lindemanin ROUVA PENTTINEN. Lintemanin oikein! Ja sitten? FANNY. Maalari Rankin
Vararikko tulee näkyviin vasta silloin, kuin sen *täytyy*, Annapa vain pulan tulla; eikä kuitenkaan enimmistä aviohaaksirikoista syrjäiset saa mitään tietää, sillä ne päättyvät useammin kuin missään muualla kahdenkymmenenviiden, viidentoista tai viiden prosentin sopimukseen suostutaan elämään niin hyvin kuin on mahdollista ja sietämään toisiaan lasten ja sukulaisten ja häpeän välttämisen vuoksi tietysti!
Ei häntä meidän silmä havainnut, miten olisi tarkempi näkijä mahtanut nähdä. Mutta se helvetin lieska kirkon takaa se kyllä nähtiin mekin. Miehet olivat hetken aikaa vaiti silmiä hangatessaan. Oli huudettu ja hurrattu... Mitähän varten nuo huusi ja hurrasi? annapa sitä suopaasi vähän Taitaa olla niillä aina tapa semmoinen koolatessaan vieraiden kanssa.
"Käy sinä siellä, käy sinä täällä." "No antakaahan nyt toki puhua." "Puhu nyt sitten." "Kun minä etelässä käwin, niin siellä minä kummallisen kellon näin ... tuo ei ole sen rinnalla wielä mikään", sanoi Tiitus. "No annapa paukkua, minkälaisen kellon sinä siellä näit." "Se oli semmoinen, semmoinen se löi kuuteen kulkuseen yhtaikaa ja se löi kaikki tiimat ja minuutit.
Tässä he nyt, he jo kihloja toisilleen olivatki Lahjanneet, tuumaa pitivät, miten vietteä häitä. Niinpähän Annalleen Elias Pyhän Raamatun kalliin Antanut ol' sekä myös uuden virs'kirjanki vielä, Annapa hällen taas komean hatun ynnä ja paidan. Onnellisna he näin istuivat suojassa puitten.
Olen köyhä mies, ei ole minulla mitään ryöstettävää. Kyllä me sinulle ryöstöä opetamme, vastasi toinen sotamiehistä, vetäen ukon käsivarret taapäin ja pitäen niitä ranteista. Miksi käytte kimppuuni, kun en ole pahaa tehnyt? Eihän kunniaan päästä kurituksetta, lausui sotamies tyynenä, ja etsi patruunataskusta nuoran. Annapa siivosti sitoa itsesi, niin saat sitte vastata herrain edessä.
Tuokaa vaan, kyllä minä aina juoda jaksan siinä missä tekin tarjota. Morjens! Annapa toverilleni myös. Mikä Mölö-Heikki sinä olet, kun et sen vertaa ymmärrä? Sille naurettiin, mutta Ville sai lasinsa täytetyksi. Ja sen perästä hän sai sen pyytämättä joka kerran kuin Lopokin. Lopo riemastui; hän oli kuin kala vedessä. Kaikki huusivat, ja Lopo huusi myös. Ja Lopon ääni se aina ylinnä kaikui.
SYLVI. Niin, semmoinen sinä olet, holhoja-setä. Minä en sano sinua enää koskaan muuksi, sillä se sinä olet aina ollut ja siksi sinä jäät ikipäiviksi. AKSEL. Kas niin, nuo kaksi minuuttia ovat tuossa paikassa kuluneet. Annapa nyt kuulla ensimmäinen pyyntösi. SYLVI. Enkä anna. En pyydä enää mitään. AKSEL. Siinä ollaan! Nyt on pikku sirkku taas allapäin, pahoilla mielin.
Mutta Annapa ei poistunutkaan, hän painautui sen sijaan yhä lähemmä ja kiersi kätensä hänen kaulalleen: Sinähän et kuitenkaan ampunut, Juho? En, sitä en tehnyt, minä ajattelin sinua, pikku sisarueni, ja äitiä. Muistatko muuatta kertaa lapsuudestani, jolloin putosin heinäladon rappusilta!