United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
BARTHOLO. Minä teidän asemaanne! No! saakeli, minä puhuisin somia hullutuksia! FIGARO. Herra, te ette aloita peräti huonosti; minä vedän todistajaksi teidän virkaveljenne, joka tuolla uneksii. Minä ... minä en ole herran virkaveli. FIGARO. Ettekö? Kun minä näin teidät täällä neuvottelemassa, luulin teidän harrastavan samaa ainetta. Mikä asia vihdoin tuo teidät tänne?
Hyi saakeli, minä en kärsi hollantilaisia, sanoi Lilje Drakelle, kun ohikulkeva jalankävijä oli ojentanut viimeksimainitulle miekan, minä en kärsi pöyhkeätä, kaupittelevaa ja tinkivää tasavaltalaista mynheriä, ja kaikkein vähimmin tuota. Hänen kohteliaisuutensa tuntuvat alentuvilta ... hänen katseensa oli minusta pilkallinen ... hollantilainen koira!
Hänen Majesteettinsa erityiseen rahavarastoon meneviä arvopapereita, vastasi d'Artagnan, joka arvellen tuon suosituskirjeen avulla pääsevänsä kuninkaan palvelukseen, luuli voivansa valhettelematta vastata noin vähän rohkeanlaisesti. Saakeli! huudahti isäntä kokonaan epätoivossa.
Kuninkaanko käskystä? Kuninkaan tai kuningattaren: emmekö ole Heidän Majesteettinsa palvelijoita? Samassa silmänräpäyksessä astui sisään Porthos. Saakeli sentään, sanoi hän, tämä on vasta omituinen seikka: mistä ajasta saakka muskettisotureille on ruvettu myöntämään lomia ilman pyytämättä? Siitä saakka, sanoi d'Artagnan, kuin heillä on ystäviä, jotka pyytävät heidän puolestansa.
MARTTA. Että hän elää, sen tiedämme; ovathan nähneet hänen Hämeenlinnan kaduilla, mutta kaakertelevan juovuksissa. TOPIAS. Sinä kanalja pojaksi, nyt täytyy sinun saada pieni ryöpäys, ei auta. Saatpa, saakeli vie! kuin sieltä vaan tulet kerran kotia. MARTTA. Hänen suomin nipampulla, että makaa hän viikon päivät jäsentäkään liikuttamatta. Mutta mene sisään sinä seuraksi lukkarille.
Sinä kylvät epäuskon siemeniä kansaan ja siten hävität muokkaamani maan, teet enempi vahinkoa kuin hyötyä. Meillä on parempikin parantaja kuin sinä. Se on hyvä se. Saakeli, nyt taisi käydä hullusti, auttakaa hyvä tohtori minua! Antti, tuossa on taas yksi hedelmä siitä kehutusta kanavatyöstä. Sielläkö hän on sairastunut? Siellä, siellä, oih, oih!
Haukuppas tokko uskallat! uhkui Saku. Haukun kyllä! Minkäs teet kun haukun! Mörökölli! tarttui Vesa. Ja sinä körömölli! tuli vastaan ja sitä seurasi naurun rähäkkä. Vesa suuttui ja uhkasi: Saakeli! Tuleppas tokko uskallat! Tulen kyllä! Tuleppas... Ripakinttu...! Tuleppas...! Tuleppas...! Kutti! Kutti! Ja silloin suuttui Vesa.
Lindor mä olen, halpa suvultani, Vaikk' korkealle kohoo haluni. Ah, miks en ole jalo ritari! Palatsiss' oisi sijas rinnallani. FIGARO. Kuinka saakeli! Minultakaan se ei kävisi paremmin, vaikka minä olen olevinani runoilija. Kolmas värssy. Jok' aamu tänne nöyräst' aion tulla Rakkauttan' toivotonta laulamaan, Iloisna kun vaan nähdäkin sun saan, Josp' ois siit' iloa myös hiukka sulla!
No niin! jatkoi porvari, no niin, herra, minun vaimoni ryöstettiin salaa eilen aamulla, hänen tullessaan työhuoneestaan. Ja kuka ryösti teidän vaimonne? En tiedä mitään varmaan, vaan epäilen erästä. Ja ketä epäilette? Erästä miestä, joka on häntä jo kauan aikaa väijynyt. Sepä saakeli!
» Vai liian vanha?» toisteli hän tuon tuostakin. »Kyllä minä näytän niille keltanokille, viikinkipenikoille!» haukuskeli hän minulle tuon tuostakin poikiaan. » No, sen minä nyt kyllä huomaan, etten enää voi oppia itse tätä kieltä käyttämään, mutta sen minä, saakeli soikoon, näytän, että ainakin voin ilman kielenkääntäjän apua saada selkoa asiakirjoista.»