United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanloo ei ollut ymmärtävinään temppua; sen sijaan että olisi antanut kättä, ojensi hän Drakelle pistoolinsa lausuen: Minä jätän teille tämän luottamukseni vakuudeksi. Se on kallisarvoinen ase, ettekä sen vertoja usein tapaa. Ryhtykäämme nyt toimeen! Uuni pantiin lämmitä.
Tämä tapaus oli Drakelle mieleen, sillä se teki, mitä hänen omat todistuksensa kukaties eivät olisi tehneet: tukahdutti kaikki Skytten arvelut hankkeissa olevan yrityksen siveellisestä arvosta. Syödessä kestittiin miehistöä kahta runsaammalla paloviinamäärällä kuin ennen.
Vanloo kehui uunia ja osotti Drakelle ahjon, jota halusi käytettäväkseen. Drake toi sitte kaksi päähineellä varastettua nahkakauhtanaa, suojaksi uunista hohtavaa kuumuutta vastaan. Vetäessään toista kauhtanaa yllensä, sanoi Vanloo, vakavasti silmäillen Drakea: Juuri tällä hetkellä muistuu mieleeni tapaus, joka sattui samallaisessa tilaisuudessa kuin tämä.
Vaikka sisustus olikin yksinkertaista, ei se kuitenkaan ollut sellaista kuin sisustus tavallisessa talonpoikaistuvassa; silmiinpistävä järjestys ja hyvä siivo, joka huoneessa vallitsi, teki erilaisuuden vieläkin suuremmaksi. Haluttu juoma tuotiin Drakelle kiiltävässä hopeapikarissa. Tehän olette se Inkeri, josta niin paljon puhutaan? virkahti Drake, tyhjennettyään virvoittavan juoman.
Kapteeni, sanoi nyt toinen luutnantti, teidän poissaollessanne on laivassa sattunut ikävä tapaus. Ruys vanhuksemme on kadonnut... Kadonnut? huudahti Drake. Niin, niin, ei tyyten kadonnut. Hän on kyllä olemassa, mutta luultavasti meren pohjassa. Toinen luutnantti kertoi sitten kaiken, mikä oli yhteydessä Ruysin katoamisen kanssa, muistipa vielä terveisetkin, jotka Ruys käski lausua Drakelle.
Hyväksyn, vastasi Drake, te olette ottanut ne minun sydämestäni. Hyvä on... Minä olen siis teidän ruumiineni sieluineni. Aadolf Skytte ojensi Drakelle kätensä. Drake puristi sitä, mutta ajatteli itsekseen: Nämä haaveilevat unelmat pian kyllä haihtuvat. Minä olen yksin hurjan roistojoukon keskellä, jonka olen koonnut ympärilleni, ja tarvitsen ystävän samasta yhteiskuntaluokastani.
Kiinnitettyään näillä sanoilla Aadolfin huomion hän lisäsi nopeasti: Inkeri ja hänen tyttärensä eivät olleet mukana. He ovat viime yönä karanneet vankilastaan, niinkuin huhutaan. Oletko nähnyt oikein? Oletko varma siitä? Olen. Lähtekää! kuiskasi Drake, joka levottomana oli huomannut heidän keskustelevan. Aadolf seurasi häntä. Paluumatkalla hän kertoi Drakelle mitä oli kuullut.
Hän pisti kirjeen taskuunsa, astui vihellellen muutamia askelia permannolla, istuutui sitten nojatuoliinsa ja odotti tyynesti, selaillen Pliniuksen luonnonhistoriaa, hämärän tuloa, jolloin useiden liittolaisten oli määrä saapua hänen luokseen. Ensin tuli Kustaa Drake. Onko tämä kirje teidän kirjoittamanne? kysyi herra Pentti puheen aluksi, ja ojensi kirjelipun Drakelle.
Täältä toimitin Tukholmaan kolme eri kirjettä, nimittäin kreivi Taubelle, amiraali Wachtmeisterille ja neuvoston sihteerille Abram Drakelle, kertoen kussakin kirjeessä kaikki viime aikoina tietooni tulleet seikat. Esiinnyn jälleen oman kirjeeni kuljettajana ja saan venäläisen upseerin antamaan pamppua omille sotamiehilleen.