United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Wilhelm II:n ystävyydenvakuutuksiin, hänen herkkätunteisiin mielenpurkauksiinsa joka hallitsijakohtauksessa, Nikolai II vastasi kylmällä, torjuvalla kohteliaisuudella. Tallinnan redillä kesällä 1902 tapahtuneen kohtauksen jälkeen lähtevä saksalainen laivasto-osasto lähetti venäläiselle lippulauseen: Atlantin valtameren amiraali tervehtii Tyynen valtameren amiraalia.
"Minä en tiedä oikein varmaan", oli Kamenskin vastaus, "mutta laivaston päällikkönä lienee amiraali Spuff, vaikka on koetettu luuletella, että hän on ainoastaan vältvääpeli, ja kenraali Rutt johdattaa jalkaväkeä. Että he ovat enemmän, kuin alaupsieria voi kohta nähdä toimituksen voimakkuutta. Tarkk'-ampujat, joita näette seisovan muutamia joka veneessä, ovat noita urhoollisia Porilaisia.
Tällä tavoin hän kolmen tunnin aikana eteni viisi meripenikulmaa. Aallokko kävi yhä korkeampana, tuuli tuli yhä rajummaksi. Sellaisen vaaran uhkaamina koottiin kaikki purjeet ja laiva jätettiin tuulen ja aaltojen haltuun, ei ollut muuta tehtävissä. Pinta menetteli samoin, mutta pian se katosi, vaikka amiraali kaiken yötä antoi merkkejä, joihin se aluksi vastasikin.
Amiraali antoi jakaa heille kaikille lahjoja ja sanoi, että se oli hyvää tuhlausta. »Herra laupeudessaan,» kirjoittaa hän, »tukekoon minua, niin että löytäisin sen kullan, tarkoitan sen kultakaivoksen, sillä täällä on miehiä, jotka sanovat tietävänsä, missä se on.»
Amiraali iloitsi kuullessaan sellaista; maaltakin palasi muuan merimies, joka sanoi ihmettelevänsä, minkälaisia kultakappaleita siellä voidaan vaihtaa ihan tyhjällä, sillä he olivat saaneet nuppineulasta niin ison kultapalan, että se oli kahden castillanon arvoinen; mutta kuukauden perästä olisi asianlaita jo toinen.
Amiraali purjehti lounaiseen suuntaan ja arveli vihdoinkin olevansa vastapäätä Bohion saarta.
Amiraali huomasi heidän keksineen tämän verukkeen oikaistakseen aikaisempaa menettelyään, kun heidän ei ollut onnistunut saamaan häntä itseään haltuunsa. Kun he selvästikin näkivät, etteivät he sillä menettelyllä voittaisi mitään, he tahtoivat oikaista aikaisemman petoksensa, kun pelkäsivät, että amiraali toteuttaisi uhkauksensa.
"Hermostuneelle nais-ihmiselle täytyy varovasti ilmoittaa sellaiset kauheat asiat. Oih, se oli hirveätä..." "Niin, mutta se on hienoa", sanoi toinen pojista tyytyväisenä, "'lankoni Blum', se on hienoa." "Vielä mitä", huudahti Lisbet, "kaikkea muuta kuin hienoa! Eugen Blum oli juuri se amiraali, jonka piti tuomita minut!..." "Niin, mutta hänhän oli kiltti ja antoi sinun mennä!"
Lopultakin» huomauttaa amiraali »on kai kenenkään vaikea löytää ihmisiä, jotka ovat niin hyväsydämisiä, niin anteliaita ja samalla kertaa niin pelokkaita kuin nämä intialaiset, jotka antavat kristityille ihan kaiken, mitä heillä on, ja vieläpä tulevat heitä vastaan tuomaan tavaransa.» Sitten amiraali lähetti kuusi kristittyä käymään kylässä.
Mutta kun hän jo nyt kuljetti mukanaan kylliksi näitä miehiä vasalleiksi Kastilian kuningasparille eikä halunnut tehdä heille väkivaltaa, hän päästi ukon menemään. Hän pystytti keskelle tätä kylää hyvin ison ristin, ja intialaiset koskettivat sitä käsillään ja, kuten amiraali otaksui, lausuivat rukouksensa ja kunnioittivat sitä.