United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulle on muutoin erittäin hauskaa saada kiertää näin maailmaa ympäri, ja nähdä paikkoja ja ihmisiä. Merielämässä on paljon pahaa ja pahentavaista, mutta siinä, jos se oikein käytetään, on sangen paljon hyvääkin ja opettavaista. Sydämmellisesti teitä, mummo, ja naapurianne, kalastaja-vanhusta, ja Elsaa ja kaikkia tuttavia tervehtien lopetan kirjeeni. Teidän Matti."
Hän puhui kaikkia kieliä, ja se oli hän, joka kirjoitti minun kirjeeni teille; se oli myös hän, joka hankki takaisin kyökkipiian varastamat tavarat. Hän taisi kaikkea! kaikkea! kaikkea! Se oli julma ihminen.
En voi sanoa mitä sillä hetkellä tunsin, kun kömpelösti aukaisin kirjeeni ja siitä putosi pöydälle neljä tuhannen kruunun seteliä ja koko joukko pienempiä pääoma jonka olin menettänyt ja arvatenkin korko. Muistan vaan että rupesin itkemään, noin kuin vanhat naiset itkevät, niin että kyyneleet valuivat kurttuisia poskia pitkin, kuin syyssade kastaa kynnetyn pellon.
Puna palasi takaisin hänen poskilleen, mutta sen sijaan kyynelet himmensivät hänen silmänsä; epämääräisellä pelolla otti hän vastaan puolisonsa suutelon. Sinä kova, julma ystävä, sanoi hän, miksi tulet noin luokseni, ja mitä merkitsevät salaperäiset sanasi? Sano minulle, Ebba, saitko kirjeeni heinäkuun 14. päivältä? Sain, vastasi kreivitär vapisten. Ja kuitenkin... Kreivi vaikeni.
Kirjeeni Agnesille oli innokas ja kiitollinen ja kertoi kaikki ne hyvät seuraukset, jotka olivat lähteneet siitä, että noudatin hänen neuvoansa. Hän vastasi ensi postilla minulle. Hänen kirjeensä oli toivokas, sydämellinen ja iloinen. Tästä silmänräpäyksestä saakka hän aina oli iloinen. Minulla oli nyt enemmän tekemistä, kuin koskaan.
Onko se minun syyni että minä olen tämmöinen, että minä olen murhaaja ... ei, miksi hän petti minua ... miksi toi sattuma kirjeeni pikku Emman käteen... Emma! sanoi ääni takanansa. Emma käänsi äkisti silmänsä puhujaa kohden. Valkean edessä poskessaan nousneet ruusut pakenivat ja lumivaaleana kysyi Emma: Aato oletko kuullut mitä olen puhunut. Olen, onnetoin tyttö! Minä...
Sinä olet onnellinen, sinä, sanoi Berndtsson, joka sitten edellisen illan keskustelun jälkeen oli tuntenut jotakin levotonta mielessänsä. Olen, Jumalan kiitos! Kuules, Berndtsson, oletko saanut kirjeeni? Niin, mutta minä tiedän, mitä se sisältää. Vai niin, se oli kummallista! Niin, se on tapahtuva. Mutta kuinkas sen tiedät? Kyllä, minä tinkin kylläksi hintaa.
Kirjeen luettua tuli Elsa hyvin alakuloiseksi; hän nojasi kyynärpäillänsä kyökin pöytään ja katsoa tuijotti avonaista kirjettä pöydällä, mutta Katrin silmiin ei hän katsonut. Katri huomasi Elsan hämmennyksen. "Kuinka sinä niin ymmälle minun kirjeeni sisällöstä jouduit?" kysyi Katri.
Ajatuksissani olen luonanne joulu-aattona, kun luette tämän kirjeeni; näen niin selvästi teidän kaikkien kasvot edessäni ja kuusenne ja jouluriemunne sekä isänmaani valkoisessa juhlapuvussaan. Sydämmeni pohjasta toivotan teille kaikille hyvää joulua Ajatelkaa rakkaudessa Gerdaanne".
Enpä luule, että hänellä tässä on aivan oikein, mutta kyllä haa monessa kohden puhui tottakin. Hän puhui ihastuksella monesta naisesta, joiden jalo, puhdas luonne sulostutti koti-elämän. Ehkä hän tällä tarkoitti äitiänsä. Varmaankin hän tunsi jonkun jalon naisen, sillä hänen silmänsä säteilivät tästä puhuessansa. Voi kuinka kirjeeni on venynyt ja mitä sekamelskaa se sitte on!