United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puolenpäivän aikana poikkesi taloon eräs vaimo, pani nyyttinsä penkille ja joi vettä. Anna Liisa tervehti nyt häntä kysyen: »Oletko sinä se seppä Kanasen Maija Liisa sieltä Lempaankoskelta?» »Sehän minä olen... Tämäkö se on se Antti Ihalaisen talo?» myönsi Maija Liisa. »Tämähän se on.» »Sitähän minäkin, että tämä se on.
Vai ajatteleeko hän, että "tuo" tuolla pimeässä huoneessa voi vielä uudistua! Ja kun tämä ajatus tuli Helenaan, sykähti hänen sydämmensä valtavasti niinkuin mahdottoman ihanan rikoksen edellä Rovasti itse sanoi, että ainoastaan ei saa suudella muita. Tämäkö on olla kihloissa? Niinkö, niinkö siis Georg todella ajattelee ja siksikö hän voi olla noin ilonen?
»Näimme, kuinka sinulle samalla kihosivat vedet silmiin, muuten olisi varmaan yksi tai toinen kysynyt: Tämäkö on kiitos sinulle osottamastamme luottamuksesta, että jätät meidät nyt, juuri nyt, kun meidän olisi platenilaisille näytettävä, kuinka ranskalaisia oikein metsästetään? Ja sentähden päästimme sinut menemään vastustelematta, vaikkakin sydämemme vuosivat verta.
Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa?
Roopeko? Herra Jumala! Minä olen varmaan sekaisin. Muorikulta, sanokaa, että olen sekaisin. KAISA. Ole nyt levollinen, lapseni! Tietysti Roope on viaton, vaikka tuo paholainen kuinka tahtoisi häntä syytteesen. HILMA. Mitä hän olisi varastanut sitten? Mitä? Sanokaa! KAISA. No, sen hevoshyväkkään, jolla hänen sanotaan menneen lauantaiyönä. HILMA. Tämäkö vielä piti tuleman onnettomuutemme lisäksi.
Yhä vielä oli Dmitri hartaasti uskonnollinen ja vaikutti Attilaan tavalla, joka palautti häneen lapsuuden uskon, josta hän ei tahtonut Jumalan avulla, enään luopua. Silloin oli Attila sidotuttanut pienen rukouskirjansa, joka nyt oli hänelle rakkaampi kuin koskaan. Maria. Tämäkö mielenmuutos saattoi teidät takaisin tänne? Attila. Elämän vaiheet ja Jumalan johto sen vaikuttivat.
Tämä yksinkertainen työ sujui tavallisesti, kuuluipa aika ruske kuusikosta, joshan toisinaan ilmestyi loma-aikojakin, kun tarvitsi istua ja ajatella, tämäkö siis nyt tuli eteen ja eikö tässä muut keinot auttaisi. Mutta vaikka olisi istunut kaikki kuusten tyvet suliksi, niin ei näkynyt muuta keinoa, kuin tarttua kirvesvarteen ja houkutella vanhaa tuttavata, laiskuutta, eroomaan.
Bincentz ei häntä huomannut. Hän astui Klettermaier'in takaa tämän säikähtyneen miehen etehen. Wappu katseli häntä vajasta, jossa hän seisoi. Hän tarttui miehen kaulukseen, veti hänen pystyyn ja huusi hänen korvaansa: Hoi mies! tämäkö on työn tekoa? Laiskuri koska hyvänänsä minä tulen, istut sinä aina kädet ristissä nyt olen saanut tarpeeksi! Kyllä minä autan sinua jaloille, minä!
Kun ei vieras itsestään tuntunut aikovan asiaansa ilmaista, kysäsi häneltä viimein luokan ensimmäinen mies eli priimus kohteliaalla äänellä: "mitäs teillä olisi ollut asiaa?" "Meilläkö?" murahti vieras hieman punastuen ja ympärilleen katsellen. "Myö tuota hm myö tuota tultiin kysymään, jotta tämäkö se on se kolomas luokka?" "Kolmas luokkahan tämä on", vastasi priimus.
Mutta kun Panu ei ollut kuulevinaan, juoksi mies hänen jälkeensä, tempasi lakin hänen päästään ja painoi sen omaan päähänsä: Tämäkö on se tiedon lakki? Nyt olen minä yhtä hyvä tietäjä kuin sinäkin! Panu koppasi lakkinsa pois ja sysäsi luotaan juopuneen miehen. Tarttuen sitten hänen poronsa kuonoon, puhalsi hän sitä sieraimiin ja virkkoi piloillaan, niinkuin näytti: Aja koskeen isäntäsi!