United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nyt he ovat kohta jo täysikasvuiset ja poissa.» »Voi, Jakob, minun oli oltava iloinen siitä, että minulla oli, kenestä pitää kenelle olla jotakin!» »Olen tosin hartaasti toivonut, että sinä olisit ollut jotakin minulle, Alette!» hän sanoi surumielisesti. »Sinä luulet, että vain sinä yksin olet tuntenut kaipausta... Mutta miestä tyydyttää ajan oloon ainoastaan työ.
Täytyypä sanoani, että sinä olet pieni hupsu, Evaseni". "Minulla ei ole mitään vaunuja, hevosia ja peitettä vastaan muistuttamista; mutta, näetsen, enhän minä niiden kanssa menisi naimisiin". "Mutta Eva", sanoi Maria-täti, "jos et sinä pidä sellaisesta miehestä kuin Wat Sydney on, niin kenestä sinä sitte huolit?
Pikku rouva Séguin teeskentelee, kun hän näyttää surulliselta ja sanoo, että hän olisi niin mielellään tahtonut imettää itse, mutta että hän ei voi maidon puutteen tähden. Tosiasia on kuitenkin se, ett'ei hän ole koskaan koettanutkaan ja että hänestä olisi tullut ensimäiselle lapselleen yhtä hyvä imettäjä kuin kenestä muusta tahansa.
Teidän, teidän yksistänsä on syy siihen. FEDERICO. Minunko? DOLORES. Teillä on ystäviä, jotka uhkean kunnian teille tuottavat. FEDERICO. Kenestä valitatte? Rafaelistako, joka rakastaa teitä? DOLORES. Hän on viekastelija, joka vaan on tullut meitä pilkkanansa pitämään. FEDERICO. Rankaisematta hän ei tätä tee, minä vaadin sovitusta häneltä. MARIANA. Suuri jumala!
Oi! voisinpa vannoa, että ainakin hän on rakastunut." "Mutta kenestä oikeastaan puhut, Troussecaille?" "No! sauvani kautta sen vannon! tietysti tuosta nuoresta herrasta, joka seisoo tuolla alhaalla, juuri hänen tiellänsä ja tarjoo hänelle pyhää vettä. Totta tosiaan! sepä on kummallista ... luulen hänet tuntevani. Entä sinä?" François Villon voi tuskin olla huudahtamatta hämmästyksestä.
"Kenestä urhoollisimmat kerskailisivat juurtavansa alkuperänsä, jollei hänestä, joka on urhoollisin?" sanoi saraceni; "kenestä ylpeimmät johtaisivat sukunsa niin hyvin kuin pimeyden ruhtinaasta, joka kernaammin halusi voiman edessä kerrassaan kukistua kuin polvensa notkistaa hänen tahtonsa mukaan?
Ja kenestä hän olisi kertonut, ellei Maria Antoinettesta, minne mielensä siirtänyt, ellei suuren vallankumouksen aikaisiin tapahtumiin? Liisa oli sangen heikko historiassa. Tosin hän oli eräät vuodet tyttökoulua käynyt, mutta nekin laiskotellut. Kaikki oli siis uutta hänelle.
Josu nukkui itsensä iloiseksi. Huoneestaan kuului aamulla, Topiaan herätessä, iloinen ääni: "Hyvää huomenta! Kenestä näitte unta yöllä?" "Helasta ja Topista. Entäs sinä?" "Minä näin äidistä ja Maijusta. Olimme kodin puutarhassa, Maiju leikki kanssani ja äiti luki kirjaa vieressämme. Kirjan kannessa oli suuri kultaristi." "Kauniita unia näitkin.
Ah, Recha, Recha! Ol' oikea se sana: 'Oppikaa hänt' ensin tuntemaan! RECHA. Ken ken sen sanoi? Ja kenestä ? RISTIRITARI. Sen sanoi isänne ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa! DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut enkö minäkin? RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona? RECHA. Varmaan. RISTIRITARI. Vielä, vielä? Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää.
Hetkisen perästä hän katsahti Petroniukseen ja virkkoi: "Niin! taidat olla oikeassa! Mutta sopiiko minun ylistää omaa hyvyyttäni?" "Eihän sinun tarvitse mainita omaa nimeäsi. Joka roomalainen arvaa ilmankin kenestä on kysymys, ja Roomasta leviää tieto pitkin koko maailmaa." "Oletko varma, että siitä pidetään Akaiassa?" "Kautta Polluxin!" huudahti Petronius.