Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
ALLI: Mikä sinun on? Muistitko sinä jälleen häntä? Tietysti sinä muistit. Elä muistele häntä, kun ei se kuitenkaan enää mitään auta. Miksi ei hyvä Jumala salli hänen kuolla? Se olisi meille kaikille parempi. KERTTU: Niin, se olisi parasta meille kaikille. ALLI: Eivätkö lääkärit ole sanoneet, että hän tulee kuolemaan äkkiä? Ilman mitään kipuja? KERTTU: Kenestä sinä puhut?
"Serkkusi on urhoollinen mies; ja niin paljoa en voi sanoa muutamasta toisesta", sanoi enoni. "Kenestä toisesta?" kysyi tyttö. "Se on sama", vastasi isä nenäkkäästi ja nousi pöydästä äkkiä aivan kuin hän olisi pelännyt, että hän suutuksissaan joutuu sanomaan enemmän kuin olisi tahtonut, ja hän kiiruhti pois huoneesta.
VIROKANNAS: En minä mitänä päästä, mutta mun jälkeeni tulevi toinen suurempi minua, jonk' edessä taitun itse niinkuin kaisla myrskyn eessä hän päästää Suvannon päivän. RUOTUS: Kenestä puhut sa vanhus? VIROKANNAS: Puhun Marjatan pojasta, joka syntyi joulu-yönä maailman vapahtajaksi.
"En voi häntä nähdä. Hän nukkuu yhtä sikeästi kuin Arson Parvis, ja kuorsaa yhtä kovasti kuin hän; vai mitä sanotte? Hyvää yötä, matkatoveri." "Hyvää yötä, kapteeni Jorgan, ja tuhansia kiitoksia!" "Minä odotan siksi kuin ne ansaitsen, ennenkuin ne vastaanotan, poikani," vastasi kapteeni, lyöden nuorukaista ystävällisesti olkapäähän. "Toivon teidän näkevän hauskaa unta kenestä, sen kyllä tiedätte!"
"No, poikaseni", sanoi Zsuzsi täti, ottaen syliinsä tuon herttaisen sikiön, "kenestä pidät enemmän, Linka tädistä vai Julcsa tädistä?" "Linka tädistä en pidä, sillä hän ei antanut minulle suklaata, kun sitä pyysin". "Sinä pidät siis enemmän Julcsa tädistä, etkö niin?" "Hm". Julia hymyili ja taputteli poikaa hellästi poskille.
Viija ei uskaltanut enempää kuunnella, eikä se ollut tarpeellistakaan, sillä hän oli jo kylliksi kuullut, kenestä puhuttiin ja mitä se oli. Hänen ajatuksensa harhailivat kiireesti sinne jos tännekin. Ensi kerran iässään hän huomasi elämää tältä puolelta ja sepä tuntui ikävältä. Sydän tykytti paljoa kiivaammin ja ajatukset kuohahtelivat.
Eräänä aamuna, kun kirjeenkantajaa ei ollut näkynyt, hän kävi kärsimättömäksi; ja hän asteli salissa edestakasin nojatuolinsa ja akkunan väliä. Tämä oli todella eriskummaista! Neljään päivään ei mitään tietoja! Félicité kehoitti häntä noudattamaan hänen esimerkkiään ja rauhoittumaan virkkaen: Nähkääs, hyvä rouva, minä en ole puoleen vuoteen saanut tietoja!... Kenestä?...
»Kenestä minä olisin muusta pitänyt?» kysyi Elsa kummastuneena ja tietämättä mitä Mari tarkoitti. »Missä Jori on?» kysyi Mari. »Eikö liene jossakin matkoilla. En minä ole tavannut häntä sitten kevään.» »Tietääkö Jori?» »Tietää.» »Entäs äitisi?» »Ei äiti tiedä mitään, ei sitäkään että minä olen Jorin kanssa ollut.» »Sinun pitää sanoa äidillesi.» »En, minä en voi. Ennen hyppään koskeen!»
Minä uskon sinua, vaikka sydämeni on pakahtua. Mitä sanot, mitä arvelet? Huomiseksi olen minä kutsuttu pitoihin hänen isänsä luokse. Menenkö?« «Veljeni, minä sanoin jo ajatukseni. Pakene häntä, pakene! Ja olet näkevä, että hänen sydämensä on tunteeton. Pakene häntä, kunnes voit nähdä tätä pahaa keijukaista ilman sydämen tykytystä«. Näin puhui kaksi veljestä. Kenestä puhuivat he?
Kenelmin varovaisuus oli kuitenkin tehnyt hänenkin entistä varovaisemmaksi häntä kohtaan, ja sentähden hän nyt enemmän syytti itseänsä kuin häntä. Lady Glenalvon pani käsivartensa Cecilian kaulan ympärille ja suuteli häntä, kuiskaten: "Tuo mies on vallan pettänyt minun, hän ei ansaitse sitä onnea, jota minä olin hänelle toivonut!" "Kenestä te puhutte?" kysyi Cecilia ja kävi vaaleaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät