United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !


PALVELIJA. Niin, Herra olkoon kiitetty! PANDARUS. Tunnettehan minut, mitä? PALVELIJA. Kyllä, herra, päällisin puolin. PANDARUS. Ystävä, oppikaa paremmin minua tuntemaan. Minä olen herra Pandarus. PALVELIJA. Toivon, että opin teidän arvoisuuttanne tuntemaan paremmin. PANDARUS. Sitä minäkin soisin. PALVELIJA. Te olette armontilassa. PANDARUS. Armonko?

NIKOLAUS PIISPA. Niin, näköni on hämärä; tuskin voin nähdä teitä, missä seisotte; mutta minun sisässäni kuvastuu elämäni loistavan kirkkaana eteeni. Minä näen näkyjä siinä ; kuulkaa ja oppikaa, kuningas! Minun sukuni oli maan mahtavin; moni suuri päällikkö sai siitä syntynsä; minä tahdoin olla suurin heistä kaikista.

Hankkikaapas te, koululaiset, jokainen itsellenne kantele! Ehkäpä pystyisitte sellaisen käsityönäkin koulussa tekemään. Ja oppikaa sitä soittamaan, se taito ei ole ylen vaikea." Poika Sammatista. Sammatti on paikkakunta pobjois-Uusmaalla. Siellä on paljo vuoria ja järviä sekä korkeita, vanhoja, varjoisia metsiä. Seutu on kaunista, mutta yksinäistä ja köyhää.

Hinkki sanoi: Oppikaa ensin minulta mitä minä taidan. Ja antoi heille kirjasia ja rupesi opettamaan heille aapista ahkerasti, milloin kotonansa kirjotuttaen heillä puustavia, milloin taas lukemista harjottaen Kaartin kallioilla, missä he, mahallansa loikoen, piirissä, päät yhteen koottuina, taidossansa kilpaillen vuoronperään lukivat ja sitten kuulivat Hinkiltä arvostelun.

Nämä ottakaa ja näistä oppikaa. Te olette tähän saakka pimeydessä vaeltaneet, mutta tänä päivänä on taivaallinen isä teidät lapsiksensa tekevä ja teille taivaan oven avaava ja iankaikkisen elämän antava.

Oppikaa siis tästä kertomuksesta, ei pelkäämään menneisyyden seurauksia, vaan ennemmin torjumaan niitä tulevaisuudesta, jotta ne häpeälliset intohimot, jotka ovat tuottaneet meidän suvullemme kärsimyksiä, eivät jälleen meidän turmioksemme valloilleen pääsisi.

Ja koska se ei voinut toisin tapahtua, niin muutin muotoni enkä ilmoittanut, kuka olin. Sitä olen sittemmin katkerasti katunut. En muista valhetelleeni kuin sen ainoan kerran koko elinaikanani. Jos niin on, sanoi vanhus lempeästi, niin olkaa hyvässä toivossa ja oppikaa siinäkin huomaamaan Jumalan ääretöntä armoa.

Jäähyväishetkeksi olin kumminkin miettinyt pienen kiitoksen hauskasta seurasta ja kun sen vuoksi eteisessä käteltiin, lausuin, niin hyvin kuin osasin, ihastukseni siitä harvinaisesta onnesta, mikä minulle oli tapahtunut. Hän nauroi herttaisimman, veitikkamaisimman naurunsa, toivotti mulle hauskaa oloa Pariisissa, lisäten: Mutta ennen kaikkia, oppikaa puhumaan, sillä muuten teillä ei ole hauska.

Ah, Recha, Recha! Ol' oikea se sana: 'Oppikaa hänt' ensin tuntemaan! RECHA. Ken ken sen sanoi? Ja kenestä ? RISTIRITARI. Sen sanoi isänne ja teistä: 'ensin häntä tuntemaan te oppikaa! DAJA. Myös enkö minä sitä sanonut enkö minäkin? RISTIRITARI. Vaan missä hän onkaan, isänne? Viel' onko hän sulttaanin luona? RECHA. Varmaan. RISTIRITARI. Vielä, vielä? Oh, muistiani! Ei, ei siellä lie hän enää.

PHILARIO. Jo riittää, hyvät herrat; tämä tuli liian äkkipäätä; antakaa asian kuolla niinkuin se syntyikin, ja pyydän, oppikaa paremmin tuntemaan toisianne. JACHIMO. Panisin alttiiksi omani, vieläpä naapurinikin omaisuuden, sanojeni totuudesta. POSTHUMUS. Kenenkä naisen aiotte ottaa hyökkäyksenne esineeksi? JACHIMO. Teidän, jonka uskollisuuden te pidätte niin taattuna.