United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt olen vanha, Ja huolet nää mun murtaa. Ken sa olet? On silmät mulla heikot: oiti sanon. KENTIN KREIVI. Jos vihansa ja lempens' esineestä Kahdesta onni kerskaa, tuoss' on toinen. LEAR. Näköni tylstynyt on. Kent kai olet? KENTIN KREIVI. Niin sama miesi: palvelijanne Kent. Mut miss' on teidän palvelijanne Cajus? LEAR. Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui, Kun iski hän. Hän kuollut on ja mätä.
Huutain väsyn, äänen rauvenn', Näköni soennut, ett' niin kauvan Odotan minun Jumalan' jälkeen, Hän apuuni kummink' kerkii."
CASSIUS. Titinius, jos mua lemmit, Heponi selkään käy ja kannust' anna, Siks että sun se vie tuon joukon luokse Ja tänne jälleen: tiedon tahdon, onko Vihollisia nuo vai ystäviä. TITINIUS. Kuin aatos olen joutuun täällä jälleen. CASSIUS. Käy, Pindarus, ja kunnaan huippuun nouse. Näköni ain' on heikko ollut; tarkkaa Ja kerro, mitä näät sä tanterella. No, mitä näet? CASSIUS. Mitä näet sä?
"Voi kuinka paljon minun näköni on selvennyt tällä matkalla, isä!" sanoi poika taas hetken ääneti oltuamme. "Mitä sinä olet ruvennut näkemään?" "Olen nähnyt senkin, ett'eivät kaikki ihmiset olekaan niin hyvät kuin olen luullut".
Viikon seisoin suon selällä tunnotonna niinkuin tukki, korpit hyppi korvillani, silmillä varikset vaakkui, pedot juurella pesivät, hukat luona huutelivat. Lapset parkaisi pahasti marjamailla käydessänsä, nähdessä näköni mustan, surun synkän syövyttämän, pökkelön suon selällä, karahkaisen kankahalla.
Mutta nyt ilmestys katosi kun Vapahtaja otti puhdasta morsiantansa kädestä ja vei hänen isänsä luokse. Sinne minun heikko näköni ei voinut eikä uskaltanut heitä seurata." Suurin osa läsnäolijoista ilmoittivat mieltymystänsä hymyllä ja nyykkäyksillä, jotkut näyttivät kuitenkin vähän miettiväisiltä. Sivert Jespersen katui ett'ei hän aikanaan ollut paremmin sopinut matami Torvestad'in kanssa.
Näin kuva jumalallinen tuo mulle suloisen rohdon antoi, että lyhyt näköni siitä selväks seijastuisi. Ja niinkuin kielten helinällä hyvää säestää laulajata luutun-lyöjä, niin että laulu soreammin sointuu, niin muistan, että hänen haastaessaan nuo valot autuahat kaksi, niinkuin molemmat silmät räpäykseen yhtyy, säesti heitä helohohtehillaan. Yhdeskolmatta laulu
Minä oudostuin heti hänen katsantoaan, sillä moneen aikaan en ollut nähnyt mitään ilon merkkiä hänen kowoissansa, mutta selwästi hawaitsin nyt niistä kirkkaan paisteen. 'Lue tuo! sanoi hän ja ojensi kirjeenne. Minä huomasin heti, että se oli teiltä. Henkeäni ahdisti. Minä lu'in ja ja jota enemmän minä lu'in, sitä enemmän helpottui hengitykseni ja näköni kirkastui.
CLAUDIO. Nyt erehdyt. CANZIO. Niin aattelen kuitenkin minä. CLAUDIO. Sinun mailmankatselmas on tehnyt jyrkän käännöksen. CANZIO. Miehenjärjen voimallinen valkeus on poistanut näköni edestä kaikki haaveksemme tyhjät kangastukset. Mutta onhan tässä toki jotain muuta kuin paljas tämä näkyvä.
En minä sillä taloa köyhdytä, että käytän ne näköni saamiseen, ja vaikka olisivat kuinka paljon tahansa toiseen tarpeeseen säästetyt, niin ei niitä ole pakko siihen panna. Navetan oven narahdus ilmaisi hänelle, missä hän oli; askeleen pari astuttuaan hän sai kepillään tuntua tuvan rappusista ja meni tupaan. Tupa oli tyhjä, hiillos hehkui liedessä ja lapsi hengitti kehdossaan.