United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja nämä olivat Haugelaiset, heränneet pyhät miten pilkkaajat heitä nimittivät. Paitsi Sivert Jespersen ja veljekset Egeland, joilla oli suuret suolaus-laitokset ja jotka harjoittivat maatavara-kauppaa, enin osa Haugelaisista teki sillikauppaa.
"Vaan olkaamme varovaiset", arveli vanhus, "emmehän tiedä mitään hänestä." "Ei, rakas ystävä, enhän minä tarkoittanutkaan että me ymmärtämättömyydellä " "Minä tiedän että olet varovainen, Sivert Jespersen; mutta muistakaamme että hän on väkevin meistä; emme saa häntä kadottaa." Lauantai, jolloin sopimuksen mukaan kokoontuivat taloon, oli viimeinen päivä syyskuuta.
"Niin, niin", huokasi Sivert Jespersen, "kyllä tuokin voi olla meille hyödyksi!" "Totisesti", vastasi toinen, "on monta virhettä korjattavana ja rangaistavana sekä sinussa että minussa". "Sinä näet raiskan veljesi silmässä, mutta et näe malkaa omassa silmässäsi", sanoi nyt Nikolai Egeland näppärästi. "Vaimon neuvot ja vaimon puheet eivät aina tee miestä lempeämmäksi", sanoi vanha värjäri hiljaa.
Suotakoon meille kaikille armo siihen". "Amen" sanoi Nikolai Egeland. "Mutta armaani!" kysyi Sivert Jespersen, kääntyen nuorison puoleen, "mitenkä meidän on saavuttaminen tätä armoa?" "Se on pyhän hengen työ", kuului alhaalta oven suusta. "Oikein vastattu pikku Erik! ja miksikä nimität tätä pyhän hengen työtä?" "Pyhennykseksi" "Ja mitkä eri osat pyhennykseen kuuluvat? Voitko siihenkin vastata?"
Varsinkin oli Sivert Jespersen hyvillään. Hän ja Worse olivat vanhoja tuttavia pohjoiseen päin tehdyiltä kalastusretkiltä; ja Sivert Gefvint joksi häntä nimitettiin oli kokouksien ulkopuolella vilkas ja näppärä mies.
Tosin oli hän älykäs vaimo, jolle kyllä sopi uskoa asian johtaminen, vaikkapa se olisikin vähän mutkallinen. Vaan se juuri oli hänen heikkoja puoliansa, ja Sivert Jespersen tiesi varsin hyvin kuinka suuresti Fennefos kammosi tämmöistä liiallista mielen kiihoitusta. Hans Nilsen istui yhtä tyyneen näköisenä, mutta hän ei puhunut enää, vaan näytti olevan ajatuksiinsa vaipuneena.
"Olen kuullut kerrottavan", sanoi Endre Egeland, "että hän paljon on viljellyt matami Torvestad'in tyttären, Henrietten tuttavuutta." "Henriettenkö?" kertoi Sivert Jespersen, venyttäen tuota epäilevää kysymystä. Hetken hämmästys ja äänettömyys syntyi. "Ei, ei", sanoi vanha värjäri, "emme saa uskoa niin pahoja asioita."
Näin sanoessaan hän ja moni muu katseli Fennefos'in puoleen; mutta hän istui ääneti, huulet yhteen puserrettuina; näytti siltä kuin ei hän tänä iltana tahtonut puhua. "Niin, minä arvelen kaikessa nöyryydessä", lausui Sivert Jespersen, "että vanhus puhui oikein hyvin ja sydämellisen yksinkertaisesti.
"Puhuin innostuksen voimalla; ja jos sanani olivat liian kovia, pyydän teitä antamaan ne anteeksi; luulin ne tarpeellisiksi, mutta vihaa ei ollut sydämessäni." "Ei suinkaan olekaan", jatkoi Sivert Jespersen, "mutta meitä on huolistuttanut se alakuloinen mielentila, jossa sittemmin olemme sinua nähneet. Sinä olet vielä nuori, Hans Nilsen, ja me olemme vanhoja, ainakin vanhemmat sinua kaikki.
Sivert Jespersen oli myöskin tuommoinen maalaispoika, joka oli aloittanut tyhjin käsin. Nyt hänellä oli kaksi suurta makasinia kaupungissa ja useita suolaus-laitoksia pohjoisessa; paitsi sitä hänellä oli monta laivan-osaa.