United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Moititko sa tuota? Hengiltä tyttäret ne häntä pyytää. Oi, Kent sen arvas, raukka pakolainen! Kuningas, sanot, hullustuu. Oi, tuskin Min' olen itse viisas. Poik' oli mulla, Lain-hylky nyt hän on: hän surmaan' etsi
Hajonneet ajatukseni kokoontuivat pian tässä kohden, jos minulla oli ollut joku semmoinen tuuma; sillä minun täytyi seisahtua Kent Road'illa eräälle penkerelle, jonka edessä oli vähäinen lammikko ja keskellä tätä iso, hullunkurinen kuva, joka puhalsi kuivaa näkinkynttä.
Ja tuo jalo, vilpitön Kent maanpakolaisena! Rehellisyys hänen rikoksensa! Kummallista! Ihana tekosyy huorimukselle laskea pukkimaisuutensa tähden viaksi. Isäni sekaantui äitiini louhikäärmeen hännän alla, ja syntymiseni tapahtui Otavan alla; josta siis seuraa, että olen törkeä ja rietas. Pois se!
Ma huudan: väärin teit. LEAR. Mua kuule, petturi! Vasallivalas nimessä mua kuule! Kymmenennellä Jos pakolainen ruumiis maassa nähdään, Niin surmas saat. Pois! Jupiterin kautta, Sanaamme emme pyörrätä. KENTIN KREIVI. Hyvästi, Lear! Jos tuolla olet päällä, Vapaus vieraiss' on, maanpako täällä. Hyväiset Kent suo teille, ruhtinaat; Sen vanhaa mielt' ei muuta uudet maat.
Nyt olen vanha, Ja huolet nää mun murtaa. Ken sa olet? On silmät mulla heikot: oiti sanon. KENTIN KREIVI. Jos vihansa ja lempens' esineestä Kahdesta onni kerskaa, tuoss' on toinen. LEAR. Näköni tylstynyt on. Kent kai olet? KENTIN KREIVI. Niin sama miesi: palvelijanne Kent. Mut miss' on teidän palvelijanne Cajus? LEAR. Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui, Kun iski hän. Hän kuollut on ja mätä.
EDGAR. Se jalo Kent on, ystävänne. LEAR. Kirotut konnat, murhaajat te kaikki! Pelastunut hän ois; nyt ijäks mennyt! Cordelia, Cordelia, varro hiukan! Haa! mitä?
Mull' esimerkkinä ja mallina Tän seudun hullut on, jotk' ulisten Käs'varsiin paljaisin ja turtiin lyövät Okaita, nauloja ja oksanpäitä, Ja hirmun nostain käyvät kaikki töllit, Kurjimmat kylät, paimenkojut, myllyt. Kiroilla kauheilla tai rukouksilla Pakoittain sääliin. Turlygood parka! Tom parka! Se jotakin on, Edgar ei niin mitään. Neljäs kohtaus. Glosterin linnan edusta. Kent jalkapuussa.
Puhu, mies! RITARI. Rouvanne, herra, rouvanne! Hän siskons' On myrkyttännä, sen hän tunnusti. EDMUND. Ma kihloiss' olin kumpaisenkin kanssa, Nyt kaikki kolme naittaa kuolo. EDGAR. Kent! ALBANIAN HERTTUA. Ne tuokaa, olkoot elävät tai kuolleet! Tää taivaan tuomio vaan kauhistuttaa, Ei sääliä se nosta. Ei kohtelua tavan vaatimaa Nyt aika myönnä.
Niin kävi; Ma luulin pakosta sen tapahtuvan, Mut, taivaan kiitos, omin ehdoin tein sen. BASTARDI. Mennyttä koko Kent on; Dover-linna Vain yksin kestää; kelpo isäntänä Dauphin'in joukot Lontoo otti vastaan. Teit' aateli ei kuule, palvelustaan Viholliselle tarjomaan on mennyt; Ja hurja säikky ajaa sinne tänne Pient', epäröiväin ystäväinne laumaa.
KENTIN KREIVI. Tulen sanomaan Ijäksi hyvää yötä kuninkaalle. Hän eikö täällä? ALBANIAN HERTTUA. Paras unhotettu! Miss', Edmund, on kuningas ja Cordelia? Näetkös tuota, Kent? KENTIN KREIVI. Oi! mutta miksi? EDMUND. Rakastettu ol' Edmund kuitenkin! Mun tähten' toinen toisen myrkytti Ja surmas sitten itsensä. ALBANIAN HERTTUA. Niin aivan. Peite heidän kasvoillensa! EDMUND. Eloa haukon.