United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Käskihän Kaligula heittää heidät jalopeurojen eteen?" "Ei, herra, Caesar Cajus pelkäsi Jehovan vihaa." He nostivat päänsä, sillä mahtavan Jehovan nimi rohkaisi heitä. Luottaen hänen apuunsa katsoivat he jo rohkeammin Neroa silmiin. "Syytättekö kristittyjä Rooman polttamisesta?" kysyi Caesar.
LIGARIUS. Mut tervett' eikö sairahaksi myös? BRUTUS. Sitäkin myös. Mit' on se, rakas Cajus, Sen kerron tiellä hänen luokseen, jota Asia koskee. LIGARIUS. Siis vaan liikkehelle; Sua seuraan, sydämessä uusi into, Mihinkä, sit' en tiedä. Kyllin mulle Ett' ohjaajan' on Brutus. BRUTUS. Seuraa sitten. Toinen kohtaus. Huone Caesarin hovilinnassa.
Nyt olen vanha, Ja huolet nää mun murtaa. Ken sa olet? On silmät mulla heikot: oiti sanon. KENTIN KREIVI. Jos vihansa ja lempens' esineestä Kahdesta onni kerskaa, tuoss' on toinen. LEAR. Näköni tylstynyt on. Kent kai olet? KENTIN KREIVI. Niin sama miesi: palvelijanne Kent. Mut miss' on teidän palvelijanne Cajus? LEAR. Siin' oli miestä, tiedäs; kyllä tuntui, Kun iski hän. Hän kuollut on ja mätä.
Suvaitkaa Siis, arvoisat ja jalot isät, että Nykyinen konsuli ja äskeinen Voittoisa päällikkömme meille vähän Niist' urhotöistä kertoo, joita tehnyt On Cajus Marcius Coriolanus, jolle Nyt kunnioitus ansaittu ja kiitos Osaksi tulkoon. 1 SENAATTORI. Kertokaa, Menenius; Ei pituudesta haittaa. Ennen puuttuu Varoja valtiolta palkita Kuin meiltä halu antaa.
3 PALVELIJA. Niin, täällä on se mies, joka aina on päällikköämme löylyttänyt, Cajus Marcius. 1 PALVELIJA. Sanotko: löylyttänyt päällikköämme? 3 PALVELIJA. En sano: löylyttänyt päällikköämme; mutta aina hän on vetänyt hänelle vertoja. 2 PALVELIJA. No niin, olemmehan ystäviä ja kumppaneita; hän oli aina hänestä liian tanakka, olen kuullut hänen itsensä sen sanovan.
AUFIDIUS. Hyvät herrat, älkää Sitä lukeko; vaan tuolle petturille Sanokaa, että valtaanne hän riettaast' On väärin käyttänyt. CORIOLANUS. Kuin? Petturi! AUFIDIUS. Niin, pettur' olet, Marcius. CORIOLANUS. Marcius! AUFIDIUS. Niin, Marcius, Cajus Marcius. Luuletko sa Mun suovan sulle Coriolanon nimen. Min Corioliss' itsellesi ryöstit? CORIOLANUS. Mars, kuulitko sa?
"Siis, Cajus, tuo synkkä mies kimon selässä on " "Niin, hän on Belisarius, kuten sanoin", vastasi poika. "Vai niin! No entä tuo komea, riemuitsevan näköinen sankari hänen vasemmalla puolellaan tuo, joka ajaa mustalla hevosella hän on varmaankin Justinianus itse, hänen herransa ja keisarinsa." "Ei sinne päinkään, isä!
BRUTUS. Tuo Cajus Marcius Ol' oiva sotamies, mut itserakas, Hävytön, tuhmanröyhkä, rajattomiin Himoten kunniaa, SICINIUS. Ja yksinvaltaa Yksistään itselleen. BRUTUS. En sitä luule. SICINIUS. Sen olisimme, kaikkein suruks, nähneet, Jos olisi hän konsuliksi päässyt. BRUTUS. Mut jumalat sen estivät, ja Rooma Levossa on ja turvass' ilman häntä.
Etkö nyt mua tunne? AUFIDIUS. En tunne sua. Mikä nimesi? CORIOLANUS. Nimeni Cajus Marcius on, se, joka Kaikille volskilaisille on tehnyt Ja erittäinkin sulle suurta turmaa; Mun liikanimeni Coriolanus Sen todistaa. Työt raskaat, hengen vaarat, Vereni, maani hyväks vuodatetun, Se kiittämätön palkinnut on tuolla Nimellä vaan, jok' yllykkeenä sulle Ja merkkin' on, ett' inhota sun tulee Ja vihata mua.
Sen vain tiedän, että minusta aina tuntuu siltä kuin Lygia etäältä seuraisi minua, ja minä pelkään tehdä mitään, mikä voisi tuottaa hänelle surua tai loukata häntä. Niin, Cajus! mieleni on muuttunut, ja ajoittain minä siitä iloitsen, mutta ajoittain se minua kiduttaa.